rahoitusinstrumentit

Rahoitusinstrumentit ovat talouden toimijoiden käyttämien välineiden yleisnimi, joiden avulla voidaan hankkia, siirtää tai hallita pääomaa sekä toteuttaa sijoitus- ja rahoitusstrategioita. Niillä on arvo, ne voivat olla kaupankäynnin kohteena ja niistä maksetaan tai kerätään korvauksia.

Rahoitusinstrumentit jaetaan yleisesti osakkeisiin, velkainstrumentteihin sekä johdannaissopimuksiin, sekä näiden hybrideihin. Osakkeet antavat omistusoikeuden yritykseen ja mahdollisen oikeuden osinkoihin sekä äänestysvallan yhtiökokouksissa. Velkainstrumentit puolestaan ovat velkaa, jonka ehtoja ovat muun muassa takaisinmaksu ja korko; esimerkkejä ovat joukkovelkakirjat sekä muut lainat. Johdannaissopimukset, kuten futuurit, optiot, swapit ja termi- sekä vaihdos, perustuvat tuleviin tai nykyisiin hintamuutoksiin ja niitä käytetään sekä riskien hallintaan että spekulaatioon. Hybridit yhdistävät ominaisuuksia velasta ja omistuksesta, kuten vaihtuvia tai konvertoituvia velkainsrumentteja sekä ensiksiä osinkotuottoja antavia arvopapereita.

Käyttökohteita ovat rahoituksen hankinta, riskin hallinta, pääomarakenteen optimointi sekä sijoitusstrategiat. Markkinoilla erotetaan ensipääomamarkkinat (emissiot) ja jälkimarkkinat (kauppa), sekä listatut että listaamattomat instrumentit. Sääntely ja valvonta kohdistuvat sijoittajaturvaan ja markkinakatteen sekä luotonantoon; esimerkiksi EU-lainsäädäntö MiFID II ja Prospectus Regulation sekä kansallinen Finanssivalvonta.

Rahoitusinstrumentit ovat siten keskeisiä välineitä sekä yksittäisten sijoittajien että julkisen ja yksityisen sektorin rahoitus- ja riskinhallintaratioissa.