Antityroidilääkkeet

Antityroidilääkkeet, tunnetut myös tyreostaattisina aineina, ovat lääkkeitä, joita käytetään kilpirauhasen liikatoiminnan eli hypertyreoosin hoitoon. Nämä lääkkeet vähentävät kilpirauhashormonien tuotantoa, mikä auttaa normalisoimaan elimistön aineenvaihduntaa ja lievittämään hypertyreoosiin liittyviä oireita, kuten sydämen sykkeen nopeutumista, vapinaa, painon laskua ja hermostuneisuutta.

Yleisimpiä antityroidilääkkeitä ovat tiamidatsolijohdannaiset, kuten metimatsoli ja propyltiourasiili. Nämä lääkkeet estävät kilpirauhasen entsyymin, tyrosyyliperoksidaasin, toimintaa. Tämä entsyymi on välttämätön jodin liittämisessä tyrosiinitähteisiin, mikä on keskeinen vaihe kilpirauhashormonien synteesissä. Estämällä tätä prosessia lääkkeet vähentävät kilpirauhashormonien T3 ja T4 tuotantoa.

Antityroidilääkkeitä käytetään usein kilpirauhasen liikatoiminnan ensisijaisena hoitona, erityisesti Gravesin taudissa. Niitä voidaan käyttää myös valmistautumisena kilpirauhasleikkaukseen tai radiojodihoitoon. Hoidon kesto vaihtelee tapauskohtaisesti ja voi olla useita kuukausia tai vuosia. Hoidon aikana seurataan säännöllisesti kilpirauhashormonitasoja ja otetaan huomioon mahdolliset sivuvaikutukset.

Yleisiä sivuvaikutuksia voivat olla ihottuma, nivelkivut ja ruoansulatuskanavan oireet. Harvinaisempi mutta vakavampi sivuvaikutus on agranulosytoosi, joka on valkosolujen väheneminen ja altistaa vakaville infektioille. Tämän vuoksi antityroidilääkkeiden käyttäjiä kehotetaan olemaan yhteydessä lääkäriin, jos heille kehittyy kuumetta tai muita infektion merkkejä. Raskauden aikana käytettäviä antityroidilääkkeitä harkitaan tarkasti, ja usein suositaan propyltiourasiilia ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana.