hypertyreoosiin

Hypertyreoosi on kilpirauhasen toiminnan liiallista kiihtymistä, jolloin kilpirauhanen tuottaa liikaa tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Aineenvaihdunta kiihtyy ja oireet voivat ilmetä useilla elintoiminnoilla. TSH-arvo on tyypillisesti alhainen negatiivisen palautteen vuoksi.

Yleisimmät syyt ovat Gravesin tauti (autoimmuuninen), toksinen multinodulaarinen goiter sekä toksinen adenooma. Vähemmän tavallisia syitä ovat kilpirauhastulehdus, subakuutti thyreoidiitti ja liiallinen jodin saanti tai kilpirauhaslääkityksen ylittäminen.

Oireet vaihtelevat, mutta tyypillisiä ovat laihtuminen tai laihtumista vastoin ruokahalua, hikoilu, kuumuusintoleranssi, sydämen tykytys tai rytmihäiriöt, vapina, ahdistuneisuus, unettomuus ja lisääntynyt ulostaminen. Gravesin taudissa voi esiintyä silmäoireita (exophthalmos).

Diagnoosi perustuu laboratoriokokeisiin: matala TSH ja kohonnut vapaa T4 (ja/tai T3). Gravesin tautiin liittyy usein TSH-reseptori-absorboituvia autoantigeeneja (TRAb). Lisäksi käytetään kilpirauhasen ultraäänitutkimusta ja radioaktiivisen jodin uptake -tutkimusta taudin syyn erottamiseen.

Hoito suunnataan yksilöllisesti. Oireita lievitetään beetablokkaajilla. Peruslääkehoitoon kuuluvat antitiroidilääkkeet (esim. metimatsoli). Riippuen syystä ja raskaustilanteesta voidaan käyttää radioaktiivista jodia (I-131) tai kilpirauhassyöksen leikkausta (tyroideektomia).

Seuranta: säännölliset verikokeet TSH ja vapaa T4/T3 hoidon aikana sekä hoidon tarpeen mukaan annostuksen säätö. Pitkäaikainen hyperthyreoosi lisää sydän- ja luustoterveysriskkejä, joten varhainen hoito ja pitkäaikainen seuranta parantavat ennustetta.