antityroidilääkkeitä

Antityroidilääkkeet ovat kilpirauhasen hormonituotantoa estäviä lääkkeitä, joita käytetään hyperthyroidismin hoitoon. Yleisimmät ryhmän jäsenet ovat thionamideihin kuuluvat lääkkeet, kuten metimatsoli (metimatsole, methimazole), karbamatsoli (carbimazole) sekä propyltiourasiili (propylthiouracil, PTU).

Toimintaperiaate on estää kilpirauhasen peroksidaasin (TPO) välityksellä hormonien synteesiä. Tämä estää jodikierteen organisoitumisen tyroglobuliinin kanssa ja kilpirauhassynteesin lopullisen asennon. PTU estää lisäksi periferaalista konversiota T4:stä T3:ksi, mikä pienentää aktiivisia kilpirauhashormoneja sekä joillakin potilailla oireita.

Käyttökohteita ovat Gravesin tauti sekä toksinen multinodulaarinen struma, ja lääkkeitä voivat käyttää myös preoperatiivisessa valmistelussa ennen kilpirauhassyyn leikkausta sekä joissain tapauksissa thyrotoxic kriisin hoitoon. Hoitoa voidaan sovittaa yksilöllisesti ja vaihtoehtoina ovat muut hoitomuodot, kuten radiojodihoito.

Haittavaikutukset ja seuranta ovat tärkeitä. Yleisimmät ovat ihottuma ja kutina. Harvinaisempia mutta vakavia ovat agranulosytosis sekä maksan toiminnan häiriöt (erityisesti PTU). Raskauden aikana valinta on harkittava tarkoin: ensimmäisellä kolmanneksella PTU suositellaan sikiövaurioiden riskin vuoksi, ja mahdollisesti siirrytään metimatsoliin myöhemmin raskauden aikana hepatotoksisuuden minimoimiseksi. Seuranta sisältää säännölliset kilpirauhasarvot (TSH, vapaa T4 ja T3) sekä tarvittaessa täydellinen verenkuva ja maksan toimintakokeet.