Antioksialisaatio

Antioksialisaatio on termi, jolla viitataan sekä biologisiin prosesseihin että materiaaleihin liittyviin toimiin, joiden tarkoituksena on estää tai hidastaa oksidatiivisia reaktioita. Tavoitteena on vähentää vapaita radikaaleja ja hapettumisreaktioiden aiheuttamaa vauriota sekä suojata solujen, elintarvikkeiden ja materiaalien eheyttä.

Biologisessa yhteydessä antioksialisaatio tarkoittaa kehon pyrkimystä ylläpitää redox-tasapainoa. Siksi elimistö käyttää sekä entsymaattisia että ei-entsymaattisia antioksidantteja. Entsymaattisia järjestelmiä ovat superoksidi-dismutaasi (SOD), katalaasi ja glutationiperoksidaasi, jotka konvertoivat haitallisia ROS-yhdisteitä vähemmän vahingoittaviksi. Ei-entsymaattiset antioksidantit, kuten C- ja E-vitamiinit, karotenoidit ja glutationi, toimivat radikaalien scavenger-ineina ja suojaavat lipidejä sekä proteiineja.

Mekanismit kattavat radikaalien suojauksen lisäksi metallien kelatoiminnan, hapettuneiden yhdisteiden korjausreaktiot sekä signaalireittien kautta tapahtuvan vasteen, esimerkiksi Nrf2-viestinnän aktivoitumisen. Antioksialisaatio on keskeinen osa terveyden ja ikääntymisen tutkimusta; epäonnistunut tasapaino liittyy sairauksiin ja krooniseen tulehdukseen.

Sovellukset ulottuvat elintarvikkeista ja lääkkeistä materiaaleihin. Elintarvikkeissa antioksidantteja käytetään hidastamaan rasva- ja proteiinien oksidatiivista hajua sekä säilyttämään väriä ja koostumusta. Materiaaleissa, kuten muoveissa ja kumissa, lisäaineita estämään ikääntymistä ja halkeilua. Mittauksia antioksidatiivisuudelle ovat ORAC, FRAP ja DPPH-analyyseja sekä biomarkkereita kuten lipidien hapettumistuotteet.

Rajoitteet huomioivat, että liiallinen antioksidantti voi toimia pro-oksidantteina tietyissä ympäristöissä tai muissa aineiden kanssa, ja täydellinen antioksialisaatio ei ole käytännössä mahdollista.