Anemiaanalyysien

Anemiaanalyysien termillä viitataan laboratorio-analyyseihin ja kliiniseen arvioon, joiden tarkoituksena on selvittää anemian syy, sen vakavuus sekä hoidon suunnitteluun tarvittavat tiedot. Analyysit yhdistävät potilaan oireet, anamneesin sekä laboratoriotulokset, ja ne muodostavat perustan erottelulle mikrotsyyttisille, normotsyyttisille ja makrotsyyttisille anemioille.

Päämittaukset ja tutkimusvaiheet sisältävät täydellisen verenkuvan Hb- ja hematokriittiarvoineen sekä punasolujen indeksit (MCV, MCH, MCHC, RDW). Retikulosyyttimäärä kertoo luuytimen vasteesta. Ravinnon ja ravitsemuksen sekä raudan aineenvaihdunnan tilan selvittämiseksi mitataan seerumin ferritiini, seerumin rauta, transferriini saturaatio ja kokonaisrauta-binding capacity (TIBC). B12-vitamiini ja folaatit ovat tärkeitä makrotsyyttisen anemian toteamiseksi. Tulehduksen vaikutuksen tulkinnassa käytetään C-reaktiivista proteiinia (CRP) tai ESR-arvoa. Hemolyysin epätodennäköisyydestä indikaattoreita voivat olla haptoglobiinin taso, bilirubiinipitoisuus ja LDH. Tarvittaessa voidaan suorittaa punasolujen elektroforeesi tai muut lisätutkimukset epäiltäessä perinnöllisiä sytopenioita.

Tulkitsemisessa ja diagnoosissa huomioidaan MCV-arvon mukaan jaotellut ryhmät: mikrotsyyttinen anemia (raudanpuute, talassemiat, sideroblastinen anemia), normotsyyttinen anemia (verenvuoto, anemia akuutin sairauden tai munuaissairauden yhteydessä, luuytimen vajaatoiminta), sekä makrotsyyttinen anemia (B12- tai folaatin puute, maksasairaudet, alkoholi, kilpirauhasen vajaatoiminta).

Jatkotoimet määräytyvät syyn mukaan: raudanpuutehoidon ja/tai rautasubstituution aloittaminen, B12- tai folaatin korjaus, perussairauksien hoito sekä tulehduksellisia tai kroonisia tiloja hoitavan taustan käsittely. Vakavissa tai epävarmoissa tapauksissa luuytimen tutkimukset sekä punasolujen transfuusio voivat olla tarpeen. Seuranta tapahtuu toistamalla keskeisiä laboratoriomittoja sekä arvioimalla hoidon vaikutusta.