raudanpuute

Raudanpuute on yleinen ravitsemuksellinen tila, jossa elimistö ei saa riittävästi rautaa. Pitkälle kehittyneenä siitä voi kehittyä raudanpuutosanemia, jossa veren punasolujen määrä ja hapen kuljetuskyky heikkenevät. Tilan syntyyn vaikuttavat sekä riittävän raudan saannin vähäisyys että tarvetta lisäävien tekijöiden ilmeneminen tai raudan imeytymisen häiriintyminen.

Syy voi olla alhainen raudan saanti, lisääntynyt tarve esimerkiksi kasvuvaiheessa, raskaudessa tai kuukautisten aikana, sekä imeytymishäiriöt kuten keliakia tai tulehdukselliset suolistosairaudet. Verenvuoto, kuten runsaat kuukautiset tai pitkäaikaiset suolisto-oireet, lisää riskiä. Riskiryhmiin kuuluvat lapset, raskaana olevat naiset, nuoret ja henkilöt, joiden ruokavalio on vähärautainen, sekä ne, joilla on kroonisia sairauksia.

Oireet voivat olla väsymystä, hengenahdistusta rasituksessa, kalpeutta, huimausta sekä kylmät kädet ja jalat. Pitkittynyt puute voi aiheuttaa kynsien haurautta, hiustenlähtöä sekä kognitiivisia muutoksia lapsilla. Diagnoosi perustuu potilashistoriaan sekä laboratoriokokeisiin: matala ferritiini, matala veren rauta ja matala transferriinin saturaatio; ferritiini voi olla normaali tulehduksen aikana, joten kokonaiskuva on tärkeä.

Hoito keskittyy raudan saannin lisäämiseen. Suun kautta annostellaan tavallisesti 150–200 mg rautaa päivässä jaoteltuna annoksiin; imeytymistä parantaa C-vitamiinin nauttiminen. Hoitoa jatketaan useita kuukausia varastojen palauttamiseksi. Jos suun kautta annostus ei sovellu tai imeytyminen on heikkoa, voidaan käyttää laskimorautaa.

Ennuste on yleensä hyvä hoidon aloittamisen yhteydessä. Ennaltaehkäisy perustuu riittävään ravinnosta saatavaan rautaan sekä riskiryhmien säännölliseen havaintoon ja neuvontaan. Ruokavaliossa korostuvat punainen liha, palkokasvit, täysjyvät ja C-vitamiini aterioiden yhteydessä.