Allostaattinen

Allostaattinen viittaa kehon kykyyn ylläpitää toimintakykyään muuttuvissa ympäristötilanteissa ennakoivasti ja joustavasti. Termi allostasis kuvaa järjestelmänsäätelyä, jossa elimistö muuttaa tilansa tai setpointteja vastatakseen tarpeisiin, kuten energiankulutukseen, stressiin tai paineisiin. Allostatic sääntely muodostuu useista elimistön järjestelmistä, kuten neuroendokriinisesta, autonomisesta ja immuunijärjestelmästä, sekä niiden vuorovaikutuksesta.

Allostatic kuorma (allostatic load) kuvaa kroonisen tai toistuvan stressin aiheuttamaa wear and tear -vaikutusta keholle. Pitkäaikainen aktivoituminen HPA-akselin ja autonomisen hermoston kautta voi johtaa järjestelmien toiminnan häiriöihin ja tulehdusvasteen pysyviin muutoksiin, mikä näkyy muun muassa hormonaalisina muutoksina, verenpaineen nousuna ja immuunivasteen säätelyn muutoksina. Mediattorit kuten kortisoli, adrenaliini, tulehduksen nadot ja muut aivoperäiset signaalit osallistuvat kuorman syntyyn ja etenemiseen.

Allostatic kuorman mittaaminen perustuu biomarkkereihin ja fyysisiin mittauksiin, kuten kortisolitasoihin, tulehduksen merkkiaineisiin (esim. CRP, IL-6), verenpaineeseen sekä mittauksiin kuten vyötärönympärykseen ja metabolisiin indikaattoreihin. Konseptia käytetään erityisesti psykiatriassa, geriatriassa ja terveyden edistämisessä, koska se selittää, miten krooninen stressi voi lisätä sairauksien riskiä ja vaikuttaa kognitioon.

Eri tekijät kuten uni, liikunta, ruokavalio ja sosiaalinen tuki voivat lieventää allostatic kuormaa. Ymmärrys allostaattisesta sääntelystä auttaa tulkitsemaan, miksi samankin stressin vaikutukset voivat vaihdella yksilöllisesti.