tulehdusvasteen

Tulehdusvaste on kehon nopea puolustusreaktio kudostuhoon, infektioon tai ärsytykseen. Sen tarkoituksena on poistaa vauriota aiheuttavat tekijät, estää lisävaurio ja käynnistää paraneminen. Akuutissa vaiheessa ilmenee paikallisia merkkejä kuten punoitus, lämpö, turvotus ja kipu sekä mahdollisesti kuume ja leukosytoosi.

Tulehduksen mekanismi perustuu yleiseen vastausjärjestelmään, jossa kudoksissa esiintyvät pattern recognition -reseptorit (esim. TLR- ja NLR-reseptorit) tunnistavat uhkia ja vapauttavat tulehduksen välittäjäaineita kuten histamiinia, prostaglandiineja, bradykiniinia sekä proinflammatorisia sytokiineja (TNF-α, IL-1β, IL-6). Näiden aineiden seurauksena verisuonten laajeneminen ja läpäisevyyden lisääntyminen sekä neutrofiilien ja muiden leukosyyttien rekrytointi vauriopaikalle aikaansaavat paikallisen tulehdusreaktion. Neutrofiilit fagosytoivat mikrobeja ja solujätteen, ja makrofagit osallistuvat paranemisen ja koordinaation säätelyyn.

Tulehdusvasteen tavoitteena on päättyä hallitusti, kun uhka on poistettu ja kudosparantuminen käynnistyy. Jos tulehdus jatkuu tai vaurio on laaja, siitä voi kehittyä krooninen tulehdus, joka voi aiheuttaa kudostuhoa ja arpeutumista sekä liittyä sairauksiin kuten autoimmuunivaurioihin, ateroskleroosiin tai aineenvaihdunnan häiriöihin.

Tulehdusvasteen arviointi perustuu kliinisiin mittauksiin sekä laboratoriotesteihin, esimerkiksi CRP:n, ESR:n ja leukosyyttien määrän seurantaan. Sääntely tapahtuu anti-inflammatorisilla välittäjäaineilla (esim. IL-10, TGF-β) sekä lipidimediatoreilla kuten resolviineilla.