Alihyödykset

Alihyödykset ovat lisäetuja, jotka seuraavat jonkin toiminnan pääasiallista tarkoitusta. Ne ovat hyötyjä, jotka eivät ole olennaisia sen ensisijaiselle tavoitteelle, mutta parantavat kokonaisarvoa, vaikuttavuutta tai hyväksyttävyyttä. Termiä voidaan käyttää muun muassa politiikassa, liiketoiminnassa ja julkisessa suunnittelussa kuvaamaan myönteisiä sivuvaikutuksia, joita ei ole tarkoituksellisesti luotu, mutta jotka syntyvät seurauksena toiminnan toteutuksesta.

Tyypillisiä alihyötyjä ovat taloudelliset, sosiaaliset, ympäristöön liittyvät tai institutionaaliset vaikutukset, jotka ovat sivutuotteita päätoiminnasta. Esimerkkejä ovat liikenneinfrastruktuurin investoinnit, joiden lisäksi paraneva työllisyys ja turvallisuus sekä alueen elinvoimaisuus voivat kehittyä; kaupungin viheralueiden laajentuminen, joka vähentää lämpösaarekhytteitä, parantaa ilmanlaatua ja vahvistaa hyvinvointia; terveystavoitteiden yhteydessä esiintyvät ristiin toimivat hyödyt, kuten rokotusohjelmien kautta syntyvä suuntautuva vakaus ja taloudelliset säästöt.

Arviointi ja mittaaminen ovat haasteellisia, koska alihyödykset ovat usein ei-markkinoituja, ajassa hajautettuja tai vaikeasti erotettavissa päävaikutuksista. Hyötyjen tunnistaminen ja kvantifiointi vaativat usein laajempia vaikutusketjuja, vertailuanalyysiä ja laadullisia arvioita. Toisaalta niillä voi olla suuri vaikutus politiikan hyväksyttävyyteen, taloudelliseen kannattavuuteen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen.

Koska alihyödykset voivat joko vahvistaa tai muutoin vaikuttaa päätöksentekoon, ne ovat usein mukana kustannus-hyötyanalyysien ja monimutkaisempien arviointimenetelmien keskusteluissa. Niiden huomioiminen voi parantaa suunnittelun kokonaisvaltaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.