älylaseissa

Älylaseihin viitataan teknologisiin silmälaseihin, joiden kehykset tai sisälle integroidut komponentit sisältävät laskentatehoa, näytön, kamerat ja muita sensoreita. Näiden laitteiden tarkoituksena on tarjota nähtävään maailmaan lisätietoa ja mahdollistaa vuorovaikutus ilman käsiensidosta.

Tyypillinen älylasi sisältää läpinäkyvän näytön (esim. waveguide- tai mikrotekniikkaa käyttävä), pienen prosessorin, muistin, akun sekä langattomat yhteydet. Laitteeseen liitetään kamera, mikrofoni ja sensorit kuten kiihtyvyysmittari ja gyroskooppi; monissa malleissa on myös ele- tai kosketustunnistus. Usein näiden lisäksi on äänentoisto- ja tekoälyominaisuuksia sekä mahdollisuus ohjata laitetta äänikomennoilla.

Toimintaperiaate on, että todellisuuteen nähden näytetään lisätietoa kerroksena, kuten tekstiä, kuvia tai ohjeita. Näytön sisältö voidaan personoida paikka- ja tilannekohtaisesti; se voi tarjota navigointiohjeita, käännöksiä, reaaliaikaista tiedonhaun apua tai etäavustusta. Laitteet voivat olla yhteydessä älypuhelimeen tai pilvipalveluihin, jolloin sovellukset ja data ovat saatavilla useista lähteistä.

Käyttökohteita ovat erityisesti teollisuus- ja huoltoalojen työtehtävät, logistiikka sekä koulutus ja etäavustus. Kuluttajamarkkinat ovat pienemmät ja vaihtelevat, koska monia malleja käytetään ensisijaisesti yritys- tai palvelukäytössä.

Historiassa tunnettuja varhaisia esimerkkejä on Google Glass (julkaisu 2013). Tämän jälkeen markkinoille on tullut erilaisia malleja, erityisesti yrityskäyttöön, kuten Vuzix, Epson ja Microsoftin HoloLens. Yleistymisen esteitä ovat muun muassa yksityisyyden suoja, akunkesto, näytön kenttä sekä hinta ja käyttökokemus. Tulevaisuudessa odotetaan kevyempiä, tehokkaampia ja paremmin tekoälyyn integroituvia malleja sekä laajempaa yritys- ja kuluttajakäyttöä.