yleisluonteisuuden

Yleisluonteisuus on suomalainen termi, jolla viitataan ilmiön, kohteen tai järjestelmän yleiseen luonteeseen ja ominaispiirteiden keskeiseen yhdistelmään. Se kuvaa sitä, mikä on olennaista yleisessä tasossa, jolloin yksittäiset detaljit tai poikkeamat jätetään vähemmälle. Yleisluonteisuudesta puhuttaessa korostetaan usein vastakohtaa erityispiirteille tai yksilöllisille eroille. Etymologisesti termi muodostuu sanoista yleinen, luonto ja -isuus, ja sen genetiivimuoto on yleisluonteisuuden.

Käyttöalueet: Termiä käytetään pääasiassa tieteellisessä ja analyyttisessä kirjoituksessa, kuten filosofiassa, sosiologiassa ja oikeustieteessä, kun halutaan viitata ilmiön yleiseen luonteeseen sen sijaan, että keskityttäisiin yksittäisiin ominaisuuksiin. Esimerkki: lainsäädännön yleisluonteisuus ohjaa sääntelyn sovellustapaa enemmän kuin yksittäisiä poikkeuksia.

Vastaavuudet ja vivahteet: Vastaavaa käsitteellistä rakennetta voivat ilmaista esimerkiksi termit yleinen luonne tai yleinen ominaispiirre; yleisluonteisuus voidaan nähdä synonyyminä, mutta se painottaa usein abstraktia, yleisesti havaittavaa luonnetta.

Rinnakkaisanastoja ovat yleinen luonne, keskeinen luonteenpiirre ja vastaavat ilmaukset; termiä käytetään kuitenkin pääasiassa akateemisissa yhteyksissä, ja sen merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan.