yhteistoimivuus

Yhteistoimivuus on käsite, joka kuvaa eri järjestelmien, organisaatioiden ja toimijoiden kykyä toimia yhdessä siten, että tehtävät suoritetaan tehokkaasti, tieto siirtyy luotettavasti ja päätöksenteko voidaan tukea oikea-aikaisesti.

Yhteistoimivuus voidaan jaotella useisiin ulottuvuuksiin: tekninen, semanttinen, organisatorinen ja oikeudellinen. Tekninen ulottuvuus tarkoittaa yhteensopivia rajapintoja, tiedostoformaatteja ja protokollia. Semanttinen ulottuvuus varmistaa, että jaettu tieto ymmärretään samalla tavalla. Organisatorinen ulottuvuus käsittää prosessien, ohjeiden ja hallinnollisten käytäntöjen yhteensovittamisen sekä sopimus- ja vastuutasojen selkeyden. Oikeudellinen ulottuvuus huomioi lainsäädännön, tietosuoja- ja tietoturvakysymykset sekä sopimusoikeuden.

Käytännön konteksteja ovat muun muassa julkishallinnon sähköiset palvelut, kriisinhallinta ja hätätilanteisiin reagointi, terveydenhuolto sekä kriittisten infrastruktuurien hallinta. Yhteistoimivuus parantaa tiedonvaihtoa, tilannekuvaa, päätöksentekoa ja reagointikykyä sekä voi tuoda kustannussäästöjä ja toiminnan parempaa koordinointia.

Haasteita ovat vanhat ja suljetut järjestelmät, erilaiset standardit ja sanastot, sekä eriytyneet toimintamallit ja lainsäädännölliset rajoitteet. Kehittämisessä korostuvat standardien noudattaminen, yhteentoimivuusarkkitehtuurien rakentaminen, sanastotyötä tukevat tietomallit sekä testaus ja sertifiointi. Kansainvälisellä tasolla viitekehyksiä ja käytäntöjä kehitellään muun muassa Euroopan unionin yhteentoimivuuskehyksillä sekä maan sisäisillä yhteentoimivuusohjelmilla. Yhteistoimivuus on keskeinen osa digitalisaation toteuttamista sekä tehokkaan, turvallisen ja yhdenmukaisen julkisen toiminnan perusta.