ydinreseptoreihin

Ydinreseptorit (lyhyesti NR) ovat ligandisäädeltyjä transkriptiotekijöitä, jotka säätelevät geenien ilmentymistä vasteena soluun päässeisiin ligandeihin kuten steroidihormoneihin, kilpirauhashormoneihin, retinoiinihappoon sekä D-vitamiinin aktiiviseen muotoon. Ne voivat sijaita käytännössä syvällä tumassa tai liikkua sytoplasmassa ja ne toimivat muuttamalla konformaatioaan ligandien sitoutuessa, mikä ohjaa reseptorin sitoutumista DNA:han ja koaktivaattoreiden tai corepressoreiden rekrytointia.

Rakenne ja toimintaperiaate: Ydinreseptorit koostuvat DNA-sidonta- ja ligandinsidonta-alueista sekä aktivaatiotoimintoalueista. Ne säätelevät geenien ilmentymistä yleensä sitoutumalla tiettyihin hormoneihin vasteen elementteihin (HRE) DNA:lla. Osa reseptoreista muodostaa homodimeerejä, toiset muodostavat dimerimekanismeja, usein RXR:n (retinoid-X-reseptori) kanssa. Ligandien sitominen muuttaa reseptorin koordinaatioasemaa ja vaikuttaa koaktivatorien tai corepressorien kiinnittymiseen, mikä aktivoi tai estää transkripsioa.

Luokitus ja esimerkit: Ydinreseptorit ryhmitellään usein toiminnan ja ligandin mukaan. Esimerkkejä tyypillisistä reseptoreista ovat steroidihormonireseptorit (estrogenireseptori ER, glukokortikoidireseptori GR, androgenireseptori AR, progesteronireseptori PR), kilpirauhasreseptori TR sekä D-vitamiinin reseptori VDR. Lisäksi monien reseptorien ryhmät kuten PPAR, LXR ja FXR toimivat yhdessä RXR:n kanssa ja vastaavat aineenvaihdunnan, kehityksen ja palautumisen säätelystä.

Vaikutus ja merkitys: NR:t kontrolloivat lukuisia fysiologisia prosesseja kuten kehitystä, aineenvaihduntaa, immuunitoimintaa ja lisääntymistä. Niiden häiriöt voivat liittyä syöpiin, metabolisiin sairauksiin ja endokriinisiin häiriöihin. Lääkkeet kohdistuvat usein ydinreseptoreihin, kuten SERMs, glukokortikoidit ja PPAR-agonistit, mikä tekee reseptorit tärkeiksi kohdemolekyyleiksi lääketieteessä.