väsyneisyyden

Väsyneisyys on subjektiivinen tila, jossa ihminen kokee energian puutetta ja tarvitsee levon tai unen palautuakseen. Se voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista ja vaikuttaa sekä fyysiseen jaksamiseen että henkiseen hyvinvointiin.

Taustatekijöitä on monia: univaje ja epärytminen unirytmi, pitkäaikainen stressi sekä liiallinen fyysinen tai psyykkinen rasitus. Sairaudet ja lääkkeet voivat myös aiheuttaa väsymystä. Fyysiset tekijät: anemia, kilpirauhasen häiriöt, diabetes sekä sydän- ja keuhkosairaudet. Psykoterveys, masennus ja ahdistuneisuus, sekä ravitsemukselliset puutteet (rauta, B12, D-vitamiini) voivat lisätä väsymystä.

Väsymyksen voi luokitella akuutiksi tai krooniseksi. Krooninen väsymys tarkoittaa yleensä jatkuvaa uupumusta useiden kuukausien ajan, eikä se parane levolla nopeasti. Väsymys ei ole sama kuin uneliaisuus. Oireisiin kuuluvat keskittymisvaikeudet, muistiongelmat, motivaation väheneminen sekä päänsärky ja unirytmin häiriöt.

Diagnoosi perustuu potilaan kuvaamaan väsymykseen sekä lääketieteelliseen historiaan ja tutkimuksiin. Verikokeet voivat kartoittaa anemiaa, kilpirauhasen toiminnan häiriöitä sekä vitamiinien ja raudan puutoksia. Jos epäillään kroonista väsymysoireyhtymää, diagnoosi tehdään muiden sairauksien poissulkemisen jälkeen sovellettavien kriteerien mukaan.

Hoito kohdistuu taustalla olevan syyn hoitoon sekä elämäntapamuutoksiin: säännöllinen unirytmi, liikunta, terveellinen ruokavalio ja stressin hallinta. Tarvittaessa voidaan käyttää psykoterapiaa, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Lääkkeet määrätään vain, kun väsymykseen liittyy hoitoa tarvitseva tila, kuten masennus tai uniapnea.

Ennuste vaihtelee: tilapäinen väsymys voi helpottua palautumisella, kun taas krooninen väsymys vaatii pitkäaikaista hoitoa ja sopeutumista. Ennaltaehkäisyn keinoja ovat riittävä uni, säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio ja stressinhallinta.