vinyylin

Vinyyli on yleistermi, jolla viitataan polyvinyylikloridiin (PVC) sekä muihin vinyl-muoveihin sekä niiden käyttötarkoituksiin. PVC on yksi maailman yleisimmistä muoveista, ja sitä voidaan valmistaa sekä jäykäksi että joustavaksi lisäaineiden avulla. Vinylia käytetään myös äänilevyjen materiaalina; useimmat vinyylilevyt ovat PVC:stä.

Valmistus ja muodot: PVC syntetisoidaan vinylkloorimonomeerista (VCM) polymeroimalla. Sitä voidaan tehdä jäykäksi (PVC-U) tai plastisoijien avulla pehmeämmäksi (PVC-P). Lisäaineet, kuten stabiloijat, pigmentit ja täyteaineet, vaikuttavat ominaisuuksiin, ulkonäköön ja palonkestävyyteen.

Ominaisuudet: PVC on kosteutta ja kemikaaleja kestävä sekä eristävä. Jäykkä PVC on kova ja kulutuksenkestävä, kun taas pehmeä PVC on joustavampi plastisoijien ansiosta. Materiaalina se on suhteellisen halpa ja muokkautuva.

Käyttökohteet: rakennusteollisuudessa PVC:tä käytetään putkistoissa, ikkunakarmien ja ovipuitteiden esipäällyksissä sekä lattiamateriaaleissa; se löytyy myös sähkökaapeleista, pakkauskalvoista ja verhoiluista. Vinyylilevyt ovat perinteinen äänilevyjen materiaali; 12-tuuman LP-levyt ja 7-tuumaiset singlet yleistyivät 1940-luvun lopulla ja mullistivat musiikin tallennustavan.

Historia ja ympäristö: PVC:n kaupallinen tuotanto alkoi 1900-luvulla; vinylilevyjen tuotanto yleistyi 1948–1949. PVC:llä on ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä tuotannossa että kierrätyksessä; kloridin käsittely ja lisäaineet ovat keskeisiä huolenaiheita. Kierrätys on mahdollista, mutta monimutkaista, ja kehitetään kestävämpiä ratkaisuja.