palonkestävyyteen

Palonkestävyyteen viittaa rakennusosien ja -rakenteiden kyky kestää tulipaloa ja ylläpitää rakennuksen tärkeimpien toiminallisuuksien turvallinen säilyminen tietyn ajan. Käytännössä palonkestävyyteen liittyy sekä kantavuuden säilyminen että tulen, kuumuuden sekä savun pääsyn rajoittaminen oleskelutiloihin ja evakuointireitteihin. Palonkestävyys määritellään yleensä aikarajana, esimerkiksi 30, 60, 90 tai 120 minuuttia, jonka aikana osa tai koko rakenne säilyttää vaaditut ominaisuudet.

Arviointi perustuu standardoituun tulipalokokeiluun tai luotettaviin laskentamenetelmiin. Kokeessa rakennusosa altistetaan kontrolloidulle palolämpötilalle ja kuormitukselle, minkä jälkeen todetaan, säilyttääkö rakenne esimerkiksi kantavuuden, eristyksen tai kokonaisrakenteen eheyden määritellyn ajan. Tuloksena saadaan palonkestävyyden luokitus tai aikaraja sekä mahdolliset eristys- ja eheyskriteerit. Palonkestävyyteen liittyy usein eristeiden, kantavien rakenteiden sekä saumojen ja läpivientien suunnittelu, jotta tulipesäkkeitä estetään ja barriereja ylläpidetään.

Materiaalivalinnoilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla pyritään saavuttamaan vaadittu palonkestävyyden taso. Käytettyjä keinoja ovat palonkestävä mineraalivilla, palonkestävät levyt ja katteet, palamaton eriste sekä palosuojauspinnoitteet. Lisäksi huomio kiinnitetään liitos- ja läpivientisaumoihin sekä ilmanvaihdon hallintaan, jotta savun leviäminen estetään.

Säädöksellinen tausta ja standardit vaihtelevat maittain. Euroopassa palonkestävyyden luokitukset ja testimenetelmät voivat perustua EN-standardeihin sekä kansallisiin rakennusmääräyksiin. Palonkestävyyden suunnittelu ja varmistaminen ovat keskeisiä osia rakennus- ja paloturvallisuutta koskevassa lainsäädännössä sekä rakennusten käyttäjien turvallisuuden takaamisessa.