takaamisessa

Takaamisessa on suomalaisessa oikeudessa termi, joka kuvaa velallisen velan tai muun suorituksen turvaamiseksi annettua takuuta. Takaaja sitoutuu vastaamaan velan tai suorituksen täyttämisestä, jos velallinen ei itse suoriudu. Takaus muodostaa luottoturvan, jonka avulla lainanantaja voi yleensä saada maksuja riskin toteutuessa.

Takausta voidaan antaa useilla muodoilla. Yksityishenkilön antama takaaminen tunnetaan henkilötakaumana. Pankkitakaus on pankin myöntämä vakuutus velasta, ja yritykset voivat tarjota yritystakausta. Joissakin tapauksissa voidaan sopia yhteisvastuullisesta takaamisesta, jolloin useampi takaaja on vastuussa velasta erikseen tai yhdessä. Takaus voidaan mitoittaa esimerkiksi siten, että se kattaa enintään määritellyn summan tai tietyn velan kokonaismäärän.

Takaussopimus määrittelee takauksen laajuuden, keston ja mahdolliset erityisehdot. Yleensä takaus sitoo takaajan vastuuseen siinä laajuudessa kuin velka on syntynyt ja sovittujen ehtojen mukaan. Takaajan vastuu voi syntyä silloin, kun velallinen laiminlyö suorituksensa, ja sopimuksen ehtojen mukaan takaus voi olla voimassa määräaikaisesti tai toistaiseksi.

Vastuut ja oikeudet kulkevat aina takaussopimuksen mukaan. Mikäli takaaja maksaa velan, hänellä on yleensä oikeus jälkiperintään velalliselta tai muilta vastuunkantajilta sekä mahdollisesti korkojen ja oikeudenkäyntikulujen korvaus. Takaaminen on olennainen keino hankkia luottoa, mutta siihen liittyy sekä taloudellisia että oikeudellisia riskejä, jotka tulee eritellä ennen sopimuksen tekemistä.