Takaaminen

Takaaminen, eli takaus, on sopimuksellinen järjestely, jossa takaaja sitoutuu takaamaan velallisen velvoitteen täyttymisen velkojalle. Jos velallinen ei täytä velvoitettaan, velkoja voi vaatia suoritusta takaajalta. Takauksen tarkoituksena on lisätä velkojan luottamusta ja varmistaa velan täyttäminen.

Osapuolet ovat velallinen, velkoja ja takaaja. Takauksesta sovitaan yleensä kirjallisesti, ja se voi sisältää enimmäismäärän sekä voimassaoloajan. Ilman selkeää rajoitusta takaus voi tehdä takaajasta vastuussa koko velasta.

Toimintaperiaate on seuraava: takaaja on velkaa velkojalle ensisijaisesti vastuussa velan suorittamisesta vasta, kun velallinen on laiminlyönyt. Takaaja, joka maksaa velan, saa yleensä korvauksen velalliselta; hänellä on tämän jälkeen oikeus vaatia velalta takaisin maksettua summaa eli subrogaatio-oikeus velalliseen nähden.

Päättyminen ja vapautuminen tapahtuvat, kun velka on täytetty, velkoja vapauttaa takauksen tai takaus päättyy sopimuksen ehtojen mukaan. Takauksen voimassaoloa voivat vaikuttaa muun muassa muutokset velvoitteeseen tai määräajan täyttyminen.

Käytännön näkökulma: takaaminen siirtää osan riskistä velvoitteesta velkojasta takaajalle. Takaajan kannattaa arvioida velallisen maksukyky, velvoitteeseen liittyvät ehdot sekä mahdolliset useat takaajat, jotka voivat jakaa vastuun. Takaaminen on yleinen keino rahoituksessa ja liiketoimissa, mutta siihen liittyy huomattavia taloudellisia riskejä.