Takauksen

Takauksen on sopimus, jossa takaaja sitoutuu suorittamaan velan, jos velallinen ei sitä itse täytä. Takauksesta vastaa erillinen sopimus velkasuhteelle, ja se täydentää velan tarkoitusta. Takaus voi olla yksittäinen tai useaan velkaan ulottuva.

Takaus on tavallisesti toissijainen vastuu: velallinen on ensisijainen, ja velkoja voi vaatia suoritusta ensin velalliselta ja vasta tämän jälkeen takaajalta. Takaaja ei ole velkaa ennen kuin velallinen laiminlyö suorituksensa.

Käytössä on pääasiassa kaksi takausmuotoa: täysi (rajoittamaton) takaus, jossa takaaja vastaa koko velasta, sekä rajattu (rajoitettu) takaus, jossa vastuu on ennalta sovitussa summassa. Lisäksi takaus voidaan antaa yksittäiselle velalle tai useamman velan turvaksi.

Mikäli velallinen laiminlyö velvollisuutensa, velkoja voi vaatia suoritusta takaajalta. Takaaja voi tätä kautta joutua maksamaan velan määräajassa. Takaaja saa yleensä oikeuden periä maksamansa summat takaisin velalliselta sekä mahdolliset korkokulut ja oikeudenkäyntikulut.

Takauksen voimassaolo ei ole automaattisesti sama kuin velan voimassaolo. Se päättyy kun velka on täytetty tai kun velkoja vapauttaa takaajan vastuusta. Muutokset velkasuhteessa ilman takaajan suostumusta voivat vaikuttaa takauksen kattavuuteen.

Käytännössä takaajaksi ryhtyminen edellyttää harkintaa: takausriski on taloudellinen, ja joskus luotonantajat voivat vaatia lisätakaajia tai vakuuksia. Ennen sitoutumista kannattaa lukea huolellisesti takaussopimus ja hakea tarvittaessa oikeudellista neuvontaa.