vakuuksia

Vakuuksia (monikko vakuudet) ovat oikeudellisia keinoja, joilla velkoja voidaan varmistaa velvoitteen täyttyminen. Vakuus antaa velkojalle oikeuden vaatia suoritusta tai korvausta, jos velallinen ei täytä velvoitteitaan. Vakuuksia käytetään yleisesti lainanmyöntöön, liiketoiminnan sopimuksiin sekä kiinteistökauppaan, ja niiden tarkoituksena on vähentää luotonantajan riskiä.

Yleisimmät vakuustyypit ovat kiinnitys kiinteistöön (esimerkiksi asuntovelan vakuutena), pantti (liikearvoja tai muita arvoesineitä vastaan), sekä kolmannen osapuolen antama takaus. Lisäksi vakuutena voidaan käyttää pankkitilit tai saatavien siirto vakuutena, jolloin velkoja voi vaatia suoritusta näihin varoihin liittyen. Vakuustyypin valintaan vaikuttavat laina tai sitoumuksen suuruus, lainanantajan vaatimukset sekä velallisen taloudellinen asema.

Vakuudet sovitaan tavallisesti sopimuksessa, ja joissakin tapauksissa niiden rekisteröinti tai muu virallinen vahvistaminen on tarpeen. Kiinnitys rekisteröidään kiinnitysrekisteriin, ja vakuuksien käytön yhteydessä velkoja voi realisoida vakuudeksi annetut varat, jos velka jää maksamatta. Pantti antaa velkojalle oikeuden luovuttaa hallinnassaan olevaa omaisuutta, kun taas takausvastuu voi syntyä velallisen laiminlyötyä suoritusta vasten.

Vakuuksien käyttöön liittyy riskejä sekä velalliselle että takaajalle: ne voivat sitoa varoja ja vaikuttaa taloudelliseen toimintakykyyn. Ennen vakuuden antamista on tärkeää arvioida vakuuden arvo, kesto sekä vapautumisedellytykset sekä mahdolliset vapautukset tai muutokset tilannetta varten.