polyvinyylikloridiin

Polyvinyylikloridiin (PVC) on termoplastinen polymeeri, joka muodostuu vinylkloorimonomeerien additiopolimerisaatiolla. Sen rakenne koostuu pitkiä polymeeriketjuja, joihin on kiinnittynyt kloorilohkoja, mikä antaa materiaalille erinomaisen kemiallisen kestävyyden ja palonkeston. PVC:n ominaisuudet riippuvat lisäaineista sekä siitä, onko materiaali kova vai plastisoitu.

PVC jaetaan yleensä kovaan (uPVC) ja pehmeisiin (plastisoitu PVC) muotoihin. Kova PVC on jäykkää ja iskunkestävää, ja sitä käytetään putkistoissa, ikkunoiden ja ovien kehyksissä sekä rakennustuotteissa. Pehmeä PVC on joustavaa ja sitä käytetään sähkökaapelien eristeissä, lattiamateriaaleissa ja verhoiluissa. Lisäaineet, kuten stabilointiaineet, pehmennittet ja täyteaineet, muokkaavat sen ominaisuuksia.

Valmistus ja prosessointi: PVC syntetisoidaan pääasiassa vinylkloorimonomeerin additiopolimerisaatiolla. Yleisimmät prosessointimuodot ovat suspensiopolymerisaatio, emulsiopolymerisaatio ja bulkkipolymerisaatio. Jälkituotannossa käytetään stabilisaattoreita, pehmentimiä sekä muita lisäaineita, jotka vaikuttavat muodon, kestävyyden ja tulenkestävyyden saavuttamiseen.

Terveys ja ympäristö: Vinylkloorimonomeerin (VCM) käyttö ja pääsy tuotantoprosessiin liittyvät terveysriskit, ja altistumista pyritään minimoimaan asianmukaisilla turvallisuustoimenpiteillä. Plastisoitujen PVC:n käytöstä tiedotetaan, koska jotkut plastialisteista ovat herättäneet terveys- ja ympäristökeskustelua. PVC hajoaa poltettaessa ja voi vapauttaa klooripitoisia yhdisteitä, kuten HCl ja dioksineja, mikä korostaa päästöjen hallinnan tarvetta. Kierrätys ja jätteen käsittely ovat haasteellisia lisäaineiden ja korkeakloripitoisuuden vuoksi, mutta mekaaninen ja kemiallinen kierrätys kehittyvät jatkuvasti.

Laajempi käyttö sekä kierrätettävyys tekevät PVC:stä yhden teollisuuden keskeisistä polymeeristä, jonka sovellukset kattavat rakennus-, sähkö- ja kuluttajatavarasektorit.