termoplastinen

Termoplastinen polymeeri on polymeri, joka pehmenetyy ja sulaa kuumenettaessa ja kovettuu jäähdytettäessä. Tämä mahdollistaa muovin uudelleenmuokkauksen useita kertoja. Toisin kuin termokovettuvat polymeerit, termoplastit eivät muodosta pysyvää verkkoa, vaan ne voidaan sulattaa ja kierrättää uudelleen ilman kemiallista kiinnittymistä.

Rakenne ja ominaisuudet vaihtelevat, mutta termoplastit ovat yleensä lineaariset tai kevyesti haarautuneet ketjut, eikä niissä tapahdu pysyvää verkostoitumista. Tämä antavat sulaessa hyvän muovattavuuden sekä mahdollisuuden uudelleenkäyttöön. Ominaisuudet voivat olla riippuvaisia sekä polymeeristä että lisäaineista; yleisesti ne voivat olla kevyeitä, iskunkestäviä ja kemikaaleille melko kestäviä, mutta lämpötila- ja UV-kestävyys sekä kemiallinen vastustuskyky vaihtelevat huomattavasti.

Yleisimmät termoplastiset polymeerit ovat polyetyleeni (PE), polypropeeni (PP), polyvinyylikloridi (PVC), polystyreeni (PS), neopoyant PET, polyamidi (PA) ja polykarbonaatti (PC). Näitä käytetään laajasti pakkauksissa, rakennusmateriaaleissa, auto- ja elektroniikkateollisuudessa sekä tekstiileissä (esimerkiksi polyesteri).

Käsittely tapahtuu kuumennettuna muovin muotoiluun. Menetelmiä ovat injektiovalua, ekstruusio, blow molding sekä thermoforming. Myös 3D-tulostus perustuu usein termoplastisiin materiaalihin.

Kierrätys ja ympäristövaikutukset ovat keskeisiä kysymyksiä: termoplastien kierrätys tapahtuu pääasiassa mekaanisesti tai kemiallisesti, jolloin kierrätyspolttoaineet tai uusien polymerien tuotantoa voidaan vähentää. Haasteita tuovat lisäaineet, epäpuhtaudet ja sekoitteiden hallinta. Termoplastiset polymeerit tarjoavat monipuolisen ja uudelleenkäytettävän vaihtoehdon moniin sovelluksiin, mutta niiden tuotanto ja kierrätys vaativat huolellista suunnittelua ympäristövaikutusten minimoimiseksi.