vieraslajeiksi

Vieraslajeiksi kutsutaan lajeja, jotka ovat siirtyneet alkuperäiseltä kotiseudultaan toiseen alueeseen ja joita pidetään haitallisina paikallisille lajeille, ekosysteemeille tai ihmisen toiminnalle. Ne voivat olla kasvi-, eläin- tai mikrobeja, ja niiden leviäminen johtuu usein ihmistoiminnasta: kaupasta, matkustamisesta tai vapautumisesta ympäristöön.

Ominaisuudet: Vieraslajit menestyvät usein uudessa ympäristössään tehokkaasti: ne lisääntyvät nopeasti, sopeutuvat erilaisiin elinympäristöihin ja niillä on vähän tai ei lainkaan luonnollisia vihollisia. Tämä voi johtaa kilpailun syrjäyttämään alkuperäislajeja sekä muuttamaan ravintoverkkoja ja elinympäristöjen rakennetta.

Vaikutukset: Niillä on sekä ekologisia että taloudellisia vaikutuksia. Ne kilpailevat paikallisten lajien kanssa resursseista, voivat levittää tauteja sekä aiheuttaa kustannuksia maataloudelle, kalastukselle, infrastruktuurille ja luonnonsuojelulle sekä heikentää biologista monimuotoisuutta.

Esimerkkejä ja tilanne Suomessa: Suomessa vieraslajit ovat vaikuttaneet erityisesti vesistöihin sekä kasvillisuuden ja maaperän ekosysteemien toimivuuteen. Tällaisten lajien torjunta ja hallinta kuuluvat sekä kansallisiin että EU-tason toimiin, ja niihin sisältyy riskinarviointi, varhainen havaitseminen sekä torjuntaa ja elinympäristöjen ennallistamista koskevia toimenpiteitä.

Toiminta ja lainsäädäntö: Ennaltaehkäisy on keskeistä. Toimiin kuuluu kaupasta rajoitukset, seurantaverkostot sekä reagointi, kun vieraslaji havaitaan. Julkisen hallinnon viranomaiset, kuten Luke ja SYKE, sekä EU-lainsäädäntö koordinoivat tiedon keruuta ja toimia.