verenvirtauksia

Verenvirtaukset ovat veren liikettä verisuonistossa. Ne mahdollistavat hapen ja ravinteiden toimituksen soluille sekä hiilidioksidin ja aineenvaihduntatuotteiden poistamisen. Verenkierron toimivuus edellyttää oikea-aikaista virtausta valtimoissa, kapillaarissa ja laskimoissa.

Virtauksen ajovoima muodostuu paine-erosta; virtaus seuraa paine-eron ja verisuonivastuksen suhdetta. Vastus määräytyy verisuonen säteen, pituuden ja veren viskositeetin mukaan. Poiseuille'n lain mukaan pienetkin säteen muutokset vaikuttavat suuresti virtausta; turbulenssi voi syntyä suurpaineessa tai ahtautumissa.

Säätely tapahtuu sekä paikallisesti että systeemisesti. Endoteelin vapauttamat mediators kuten NO ja endoteliini, kudosten metabolinen tarve sekä hapetustila vaikuttavat paikallisesti. Autonominen hermosto ja hormonit muokkaavat verenvirtausta suurissa verisuonissa. Autoregulaatio turvaa kudusten verenkierron, kun verenpaine muuttuu.

Mittaaminen ja sovellukset: verenvirtauksia arvioidaan Doppler-ultraäänellä, vaihe-eromagneettikuvauksella (phase-contrast MRI) ja muilla kuvantamismenetelmillä. Valtimo- ja mikroverenkierron virtaus vaihtelee kudosten mukaan; aivo-, sydän- ja munuaisalueet ovat erityisen kriittisiä.

Verenvirtauksien poikkeamat voivat aiheuttaa iskemian, infarktit, kudosten turvotusta ja veritulppia. Liian alhainen tai epäsäännöllinen virtaus heikentää kudosten hapensaantia ja ravinteiden toimitusta. Syitä ovat esimerkiksi verisuonten ahtautumat, tromboosi, sydämen vajaatoiminta ja vasokonstriktio. Tutkimus verenvirtauksista kattaa hemodynamiikan sekä mikrovaskulaarisen perfuusion.