Verenvirtaukset

Verenvirtaukset tarkoittavat veren liikettä verenkiertojärjestelmässä. Ne mahdollistavat hapen ja ravinteiden toimittamisen sekä hiilidioksidin ja aineenvaihduntatuotteiden poistamisen kudoksista. Verenvirtaukset syntyvät sydämen pumppauksesta ja kulkevat verisuoniston läpi: valtimot vievät verta pois sydämestä, kapillaariverkosto mahdollistaa aineiden vaihdon, ja laskimot palauttavat veren takaisin sydämeen.

Verenkierrot koostuvat kahdesta pääosasta: systemaattisesta ja keuhkoverenkierrosta. Systemaattinen kierto kuljettaa verta kehon kudoksiin ja elimistöön, kun taas keuhkoverenkierrossa veri kiertää keuhkojen kautta kaasujen vaihdon mahdollistamiseksi. Aortta ja suurimmat valtimot sekä ylä- ja alaonttolaskimot muodostavat tämän verkoston suurimmat kaartumat, ja keuhkolaskimot sekä keuhkovaltimoiden verkosto yhdistävät sydämen osat.

Säätely perustuu useisiin mekanismeihin. Kudosten auto-regulaatio säätää paikallisesti verenvirtausta vastaten hapen saatavuutta ja aineenvaihduntatuotteita. Autonominen hermosto sekä hormonit vaikuttavat sydämen sykkeeseen, sairauksien aiheuttamaan verisuonten tonukseen ja koko verenpaineeseen. Verenpaine ja verenvirta ovat yhteydessä toisiinsa, ja sydämen iskutilavuus sekä valtimoiden vastus määrittelevät kokonaissivutuksen.

Terveysnäkökulmassa verenvirtauksia voivat heikentää iskemia ja kudostuho; yleisiä tiloja ovat sepelvaltimotauti, periferaalinen valtimotauti, syvä laskimotukos ja laskimoiden vajaatoiminta. Tekijöitä, jotka vaikuttavat verenvirtausten säätelyyn, ovat ravitsemus, liikunta, tupakointi sekä lämpötilat ja nestetasapaino. Verenvirtauksien mittaus toteutetaan muun muassa Doppler-ultraäänellä, pletysmografialla ja tarvittaessa perfuusion kuvantamisella MRI- tai CT-tekniikoilla.