vedenkäsittely

Vedenkäsittely on prosesseja, joilla raakavesi tai jätevesi pyritään muuttamaan käyttökelpoiseksi ja turvalliseksi. Se kattaa sekä juomaveden valmistuksen että jäteveden puhdistuksen sekä laajemmat vesistöihin vaikuttavat käsittelyt. Tavoitteita ovat terveysvaatimusten täyttäminen, maku- ja hajujen parantaminen sekä ympäristövaikutusten minimointi. Vesihuoltolaitokset, teollisuuslaitokset ja pienemmät järjestelmät vastaavat käytännön toteutuksesta.

Yleisimpiä perusmenetelmiä ovat koagulaatio ja flokulaatio, saostuminen, suodatus ja desinfektio. Koagulaatiossa lisätään kemikaaleja epäpuhtauksien tarttumisen helpottamiseksi, minkä jälkeen flokulaatiossa hiukkaset kerrostuvat suuremmiksi. Saostuminen tehostaa erotusta ennen suodatusta. Suodatus, tavallisesti hiekan ja aktivoidun hiilen kerroksilla, poistaa suspension ja pienet hiukkaset. Desinfektio (kloori, UV, ozonointi) tuhoaa mikrobiston ja varmistaa veden turvallisen käytön.

Juomaveden käsittely sisältää usein pH-säätöä, remineralisointia sekä mahdollisesti lisäaineita veden laatukriteerien täyttämiseksi. Prosessissa suoritetaan jatkuva laadunvalvonta ja säätö todennäköisten poikkeamien varalta. Jakeluun toimitettava vesi pysyy useimmiten stabiilina, mutta prosessin aikana tehdään mittauksia sekä automaattisilla että manuaalisilla instrumenteilla.

Jäteveden käsittely on suunniteltu poistamaan orgaaniset aineet, ravinteet ja kiintoaineet ennen veden palauttamista ympäristölle. Yleensä käytetään mekaanista esikäsittelyä, biologista puhdistusta (aktiiviliete), sekä saostusta. Lopuksi toteutetaan desinfektio ja tarvittaessa hajujen ja ravinteiden poistoa. Monissa laitoksissa toteutetaan edelleen lisätoimenpiteitä, kuten nitrifikaatio ja denitrifikaatio sekä fosforinpoisto, jotta vesistö saisi mahdollisimman vähän ravinteita. Suunnittelussa huomioidaan ympäristövaikutukset, energiankulutus ja säädösten noudattaminen.