vasopressoreiden

Vasopressorit ovat lääkeaineita, joita käytetään potilailla, joilla on matala verenpaine tai verenkierron heikentyminen. Niiden päätehtävä on supistaa verisuonia ja lisätä systeemistä vastustuskykyä, mikä yleensä nostaa keskiverenpainetta ja parantaa elintoimintoja, kuten kudosten perfuusiota. Vasopressorien käyttö kuuluu kriittiseen hoitoon shokkitilanteissa sekä paineen ylläpitämisessä kirurgisten toimenpiteiden aikana.

Mekanismi ja luokittelu. Vasopressorit ovat useimmiten alfa-adrenergisiä agonisteja, jotka aiheuttavat verisuonten supistumista. Joillakin lääkkeillä on lisäksi inotrooppisia vaikutuksia, eli ne voivat vahvistaa sydämen supistumisvoimaa. Yleisimmät vaikuttajat ovat norepinefriini (noradrenaliini), epinefriini (adrenaliini), fenylefriini, dopamiini, vasopressin ja harvemmin angiotessiini II. Lääkevalinta voi riippua shokin etiologiasta (esim. sepsis, kardiogeeninen shokki, verenvuoto) sekä potilaan muista tiloista.

Käyttö ja käytännöt. Vasopressoreita annostellaan suurimman vaikutuksen saavuttamiseksi suonensisäisesti ja niitä titroidaan potilaan vasteen mukaan. Hoito vaatii jatkuvaa hemodynaamista seurantaa sekä verenpaineen, sydämen toiminnan ja perfuusion arviointia. Ne voivat olla osa laajempaa hoitoa, johon sisältyy nesteytys, verenvirtauksen tukeminen ja tarvittaessa inotrooppinen tuki esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan yhteydessä.

Riskit ja turvallisuus. Liiallinen verenpaineen kohotus, ääreisverenkierron iskemia sekä rytmihäiriöt ovat tärkeimpiä haittavaikutuksia. Vasopressorien käyttö on yleensä rajoitettu ja valitus sekä annostushoito toteutetaan tiiviin monitoroinnin alla hoitohenkilöstön toimesta. Extravasaatio ja kudosten huono perfuusio voivat edellyttää nopeaa hoitoa.

Yhteenveto. Vasopressorit ovat kriittisessä hoidossa elintärkeitä verenpaineen ja kudosperfuusion ylläpitämiseksi, erityisesti shokkien yhteydessä. Ne ovat kuitenkin osa monialaista hoitoa ja niiden valinta sekä annostus perustuvat potilaskohtaisesti tilan syihin ja vastauksiin.