Extravasaatio

Extravasaatio on tila, jossa suonensisäisesti annetun aineen leviämisestä aiheutuva kudostoksituminen tapahtuu, kun lääke tai muu infuusiohdyke vuotaa verisuonesta ympäröivään pehmytkudokseen. Se eroaa infiltraatiosta, jossa vain nesteen vuoto kudoksiin aiheuttaa turvotusta ja epämukavuutta, mutta ei yleensä vesikantaista kudostuhoa. Extravasaatio koskee usein vesikantteja, kuten tiettyjä kemoterapeuttisia lääkkeitä, voimakkaita vasopressoreja tai kontrastiaineita.

Yleisiä lisätietoja aiheesta:

Vesikantit ovat aineita, jotka voivat aiheuttaa pahempaa kudostuhoa, kun ne pääsevät ympäröivään kudokseen. Esimerkkejä ovat tietyt kemoterapialääkkeet (esim. jotkut antrasykliinit ja vinca-alkaloidit), sekä jotkin verenkiertoa vaikuttavat aineet. Ennalta ehkäisyssä käytetään yleensä suonensisäisen pääsyn asianmukaisuutta, oikeanlaisia neuloja ja tarkkaa seurantaa, erityisesti korkeaa riskiä omaavien lääkkeiden yhteydessä.

Oireet ja diagnostiikka:

Infuusion aikana ja jälkeen esiintyy yleensä paikallinen kipu tai polttava tunne, turvotus, punoitus, johon voi liittyä ihon kalpeus ja viileys. Tilanteen edetessä voi syntyä rakkuloita tai kudosvaurioita. Hidas tai epätyypillinen paraneminen voi viitata vakavampaan extravasaatioon, joka vaatii välitöntä arviointia.

Hoidon periaatteet:

Hoidon ensiaskeleena on infuusion pysäyttäminen ja ruiskun poistaminen sekä mahdollisesti lääkkeen muodostunut jäännösinjektointi. Laitteen voi olla tarpeen poistaa, jottä drugin altistuminen loppuu. Kuniut limb on yleensä korotettu. Paikallisia hoitoja voidaan käyttää: jääpakkaus useimmiten cold-pack, joissain tapauksissa lämpöpakkaus tai paikalliset antidotit kuten hyaluronidaasi joidenkin aineiden extravasaatioissa. Joissain erityistapauksissa voidaan käyttää lääketieteellistä vastalääkettä, esimerkiksi dexse

razexane tietyissä anthrasykliineihin liittyvissä extravasaatioissa, tai muita paikallisia antidotteja. Tarvittaessa tehdään kirurginen arviointi tai toimenpide.

Ennuste ja ehkäisy:

Nopeasti tunnistettuna extravasaatio paranee useimmiten ilman pysyvää haittaa, mutta vakavammat tapaukset voivat johtaa kudosnekroosiin ja vaativaan hoitoon. Ehkäisy perustuu asianmukaiseen suonensisäiseen pääsyyn, kosketuksen vähentämiseen korkearakenteisten aineiden käytön yhteydessä sekä säännölliseen tarkkailuun infuusion aikana.