vastalääkettä

Vastalääke on aine, jonka tarkoituksena on kumota myrkytyksen vaikutukset tai vähentää niistä johtuvia haittoja elimistössä. Vastalääkkeet voivat toimia monin tavoin: ne voivat neutraloida myrkyn kemialliset ominaisuudet, estää myrkyn vaikutuksen kohde-elinjärjestelmään tai nopeuttaa myrkyn poistumista elimistöstä. Niitä käytetään sekä akuuteissa myrkytyksissä että kroonisten toksisuuksien hoidossa, tavallisesti terveydenhuollon ammattilaisten valvonnassa.

Vastalääkkeet jaetaan yleisesti kahteen päätyyppiin: spesifisiin vastalääkkeisiin, jotka on suunniteltu tietyn myrkyn kumoamiseen tai sen vaikutusmekanismiin, sekä tukitoimiin, jotka auttavat kehon omaa toipumista ja varmistavat elintoimintojen säilymisen myrkytyksen aikana. Spesifisiin kuuluvat esimerkiksi naloksoni opioidien yliannostukseen ja protamiini hepariinin kumoamiseen sekä N‑a­cetylcystine acetaminophen‑yliannostukseen. Tukitoimet voivat sisältää nesteytystä, hapen antamista ja tukea hengitys- tai verenkiertoelimistön toimintaan.

Esimerkkejä spesifisistä vastalääkkeistä ovat naloksoni opioidi- yliannostukseen, flumazenil bensodiatsepiinien yliannostukseen, protamiini hepariinin kumoamiseen, N‑acetylcystine paracetamol-yliannostukseen, vitamin K warfarin- tai muiden antikoagulanttien aiheuttamaan verenhyytymishäiriöön, deferoksamiini raudan yliannostukseen, dimercaprol sekä EDTA raskasmetalliyliannostuksiin, hydroxocobalamin cyanide‑myrkytykseen, fomepizol methanol- tai ethylene glycol -myrkytyksiin sekä atropiini ja pralidoksimi organofosfaatti-intoksikaatioissa.

Vastalääkkeet ovat yleensä määräys- ja valvontakäytössä sairaaloissa tai myrkytystiimissä. Oikea hoito määräytyy myrkytyksen tyypin mukaan, ja itsemäärääminen voi olla vaarallista. Jos epäillään myrkytystä, on hakeuduttava välittömästi ensiapuun tai myrkytystietokeskukseen.