myrkytystä

Myrkytystä tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on altistunut myrkylliselle aineelle ja elimistö reagoi haitallisesti. Akuutti myrkytys kehittyy nopeasti, kun taas krooninen myrkytys etenee pitkällä aikavälillä altistuksen ja aineen vaikutusten jatkuessa. Mrykytystä voi aiheuttaa lukuisat aineet ja tilanteet, kuten lääkkeiden yliannostus, alkoholi ja huumeet, torjunta-aineet sekä raskasmetallit, hiilimonoksidi ja liuottimet. Myös myrkylliset sienet ja kasvit sekä työ- tai kotiympäristön kemikaalit voivat aiheuttaa myrkytystä.

Oireet riippuvat myrkyn luonteesta sekä altistuksen kestosta. Yleisiä oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, huimaus, päänsärky ja sekavuus. Vakavammissa tapauksissa voi ilmetä kouristuksia, tajunnan heikkenemistä sekä hengitys- tai verenkiertohäiriöitä. Joillakin aineilla oireet voivat tulla viiveellä; esimerkiksi sienimyrkyt voivat ilmetä myöhemmin. Henkilön tilaa tulee tarkkailla tarkasti, ja oireet voivat poiketa toisistaan riippuen altistuksesta.

Diagnoosi perustuu potilaan kertomaan altistushistoriaan, fyysiseen tutkimukseen sekä laboratoriotutkimuksiin. Tarvittaessa voidaan suorittaa verestä, virtsasta tai muista kehon nesteistä tehtäviä myrkkyjen mittauksia sekä kuvantamistutkimuksia.

Hoito alkaa potilaan tilan vakauttamisesta ja elintoimintojen tukemisesta. Tarvittaessa annetaan erityisiä myrkkyvastineita tai antidotteja sekä tuetaan hengitys- ja verenkiertoa. Decontaminaatio voidaan harkita, esimerkiksi aktiivihiilen antamista tai mahahuuhtelua vain erikoistuneissa olosuhteissa. Hätätilanteissa on tärkeää soittaa hätänumeroon 112.

Ennuste ja ehkäisy riippuvat myrkyn tyypistä ja altistuksen kestosta. Ehkäisy perustuu turvalliseen säilytykseen, selkeisiin merkintöihin ja lapsilta suojautumisen varmistamiseen sekä näiden inhimillisten riskien vähentämiseen sekä koulutukseen.