huumeet

Huumeet ovat aineita, joiden vaikutukset keskushermostoon voivat muuttaa mielentilaa, ajattelua ja käyttäytymistä. Keskeiäiset ryhmät ovat opioidi- ja morphiinipohjaiset aineet, stimulantit, depressantit, hallusinogeenit sekä kannabis ja syntetisoidut huumeet. Käyttö ja hallussapito ovat useimmissa maissa säädeltyjä tai kiellettyjä, ja monet huumeet voivat aiheuttaa riippuvuutta sekä vakavia terveys- ja sosiaalisia haittoja.

Suomessa huumeisiin liittyvä lainsäädäntö säätelee hallussapitoa, valmistusta ja jakelua sekä niihin kohdistuvia seuraamuksia. Lääkinnällinen käyttö on tiukasti säädeltyä, ja viranomaiset sekä terveydenhuolto-ohjelmat tarjoavat neuvontaa, hoitoa ja tukitoimia riippuvuuksien torjumiseksi. Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on sekä ehkäistä haittoja että tarjota hoitoa niille, joiden käyttö on muodostunut ongelmalliseksi.

Käytön terveysriskit ovat moninaiset. Riippuvuus voi kehittyä sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja pitkäaikainen käyttö altistaa monille sairauksille sekä sosiaalisille ongelmille. Yliannostukset sekä infektiot (esimerkiksi terveysriskeistä käytön yhteydessä käytettävien neulojen kautta) voivat olla hengenvaarallisia. Päihderiippuvuuksien ehkäisy ja haittojen vähentäminen kuuluvat usein ennaltaehkäisyn ja hoidon kokonaisuuteen.

Hoito ja ehkäisy perustuvat moniammatilliseen lähestymistapaan. Päihdehuollon palvelut tarjoavat neuvontaa, vieroitushoitoa, lääkehoitoa sekä psykososiaalista tukea. Lääkkeellisiä hoitoja voivat olla buprenorfiini- ja/metadonihoidot sekä naltreksoni, yhdistettynä terapiaan ja tukeen. Tavoitteena on turvallinenOhjaus hoitoon ja elämänhallinnan palauttaminen.

Kansainvälisesti huumeisiin liittyvä politiikka perustuu sopimuksiin, kuten YK:n huumeiden ja psykoaktiivisten aineiden konventioihin. Tärkeimmät tavoitteet ovat haittojen ehkäisy, laiton kaupan torjunta sekä terveyden edistäminen ja hoitoon ohjaus. Harm-reduction- ja yleinen ennaltaehkäisy ovat keskeisiä periaatteita myös kansainvälisesti.