Riippuvuus

Riippuvuus on krooninen, relapsiherkkä sairaus, jossa yksilö kokee pakonomaista tarvetta käyttää tiettyjä aineita tai harjoittaa käytöstä, joka haittaa terveyttä tai hyvinvointia. Riippuvuutta voidaan tarkastella sekä aineisiin liittyvänä päihderiippuvuutena (esimerkiksi alkoholi, kannabis, opioideja, stimulantteja, nikotiini) että käyttäytymiseen liittyvänä riippuvuutena (peliriippuvuus, verkkopelaaminen, uhkapeli). Riippuvuudessa aivojen palkitsemisjärjestelmä ja itsehillintä voivat muuttua, mikä vahvistaa pakonomaista tarvetta toistaa haitallista toimintaa.

Monet tekijät vaikuttavat riskiin: perinnöllinen alttius, varhaiset kokemukset ja traumaperäiset taustat, mielenterveysongelmat sekä ympäristötekijät kuten perhe- ja ystäväpiirin vaikutus ja palveluiden saatavuus. Riippuvuus on useimmiten pitkäaikainen sairaus, jonka kulku voi sisältää jaksoja paranemisen ja retkahdusten välillä.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä arvioon käytöksen ja toimintakyvyn heikkenemisestä ja noudattaa kansainvälisiä luokituksia (DSM-5/ICD-11). Hoito on kokonaisvaltaista ja yksilöllistä: se voi sisältää lääkehoitoa, psykososiaalisia interventioita sekä vertaistukea. Lääkkeet voivat tukea vieroitusta, vähentää halujen voimakkuutta sekä helpottaa mielialan vakaantumista riippuvuuden mukaan. On tärkeää saada pitkäjänteinen hoito ja jatkuva seuranta.

Riippuvuuksilla on terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki sekä saatavilla olevat hoitopalvelut ovat keskeisiä: riskitekijöiden tunnistaminen, stigmaa vähentävä tiedotus sekä integroidut hoitopolut, jotka tukevat sekä lääkkeellistä että psykososiaalista hoitoa.