kudostoksituminen

Kudostoksituminen on suomenkielinen termi, jota voidaan käyttää kuvaamaan kudoksessa tapahtuvaa toksisen aineen vaikutusta joko tutkimus- tai terapiasovelluksissa. Termi ei ole vakiintunut kliininen nimitys, vaan sitä käytetään kuvaamaan eriasteista ja erilaista kudokseen kohdistuvaa toksisuutta sekä kudosten reaktiota toksiinipitoisuuksiin. Etymologisesti sana koostuu sanoista kudos (tuli tarkoittamaan kehon rakennetta) ja toksituminen (perustuen toksisiin aineisiin ja niiden vaikutusten tutkimiseen tai aiheuttamiseen).

Käytännössä kudostoksituminen voi viitata sekä laboratorio- että kliinisissä yhteyksissä käytäviin ilmiöihin. Laboratoriossa se voi tarkoittaa in vitro -kudospesiaalien tai kudosmallien altistamista toksisille aineille tarkoituksena tutkia dose–vaste-suhteita, toksisuusmekanismeja, solujen kuolemaa, tulehdusvasteita tai aineiden jakaantumista kudoksiin. In vivo -toteutuksissa kudostoksituminen voi tarkoittaa esimerkiksi paikallista toksista hoitoa, kokeellista haitallista vaikutusta tai tavoitetta tutkia kudoksen reagointia altistuksen aikana.

Menetelmät voivat sisältää intrakudoksen injektiot, paikallisen tai topikaalisen annon, kudos- tai elinmallien kultivoimisen sekä erilaisia histologisia ja biologisia mittareita (solukuolleisuus, apoptoosi, tulehdusmerkit, mikroskooppinen rakenne). Tuloksia arvioidaan usein sekä solutasolla että kudosarkkitehtuurin kannalta, ja ne voivat vaihdella mallin mukaan.

Kudostoksituminen herättää eettisiä ja sääntelyyn liittyviä kysymyksiä, erityisesti kun kyse on eläinmalleista ja ihmisen kudoksista. Tutkimuksen on noudatettava asianmukaisia lupia, turvallisuusmääräyksiä ja osallistuvien suostumuksia. Termiä ei käytetä laajalti virallisena nimityksenä, vaan se voi ilmetä sekä toksikologian että farmakologian yhteydessä kuvailemassa kudoksille aiheutettavaa toksista vaikutusta.