varmuuskertoimille

Varmuuskertoimet ovat suunnittelussa käytettäviä kertoimia, joilla otetaan huomioon epävarmuudet kuormituksissa, materiaaleissa ja laskentamalleissa. Niiden tehtävänä on varmistaa, että suunniteltu suorituskyky täyttää turvallisuusvaatimukset myös poikkeavissa oloissa. Yleisesti varmuuskertoimet jaetaan kahteen pääryhmään: kuormien varmuuskertoimet, jotka suurentavat suunniteltavia kuormia, sekä vastusten eli materiaalien ja rakenteellisten voimien kykyä eli lujuutta pienentävät varmuuskertoimet. Näin voidaan laskea suunnitteluarvot siten, että suunnittelukäsite pysyy turvallisena sekä elämän- että käytön aikana.

Käytännössä varmuuskertoimia säädellään standardeissa, kuten eurooppalaisissa EN-normeissa, ja Suomen käytännöt noudattavat näiden normien periaatteita sekä kansallisia liitteitä. Yleisesti käytössä on osittaisiin turvallisuustekijöihin (partial safety factors) liittyvä ajattelutapa: kuormille ja vasteille määritellään erilliset kertoimet, joiden avulla epävarmuudet voidaan sisällyttää suunnitteluun.

Lisäksi kehittyy reliabiliteettipohjaisia lähestymistapoja, joissa epävarmuuksia tarkastellaan tilastollisesti ja todennäköisyyksiä sekä riskitasoja arvioidaan tarkemmin. Varmuuskertoimet ovat siten keskeinen osa turvallisuus- ja luotettavuusajattelun käytäntöjä rakennuksissa, teollisuudessa ja infrastruktuurissa.

Varmuuskertoimien käyttö vaikuttaa suunnittelun kustannuksiin sekä rakenteiden käytännön suorituskykyyn. Niiden tarkoituksena on tarjota selkeä ja johdonmukainen keino huomioida epävarmuudet osana suunnitteluprosessia.