varmennuksista

Varmennuksista viittaa yleisesti prosesseihin, joissa todisteiden avulla varmistetaan tietyn väitteen tai ominaisuuden paikkansapitävyys. Niihin kuuluu muun muassa henkilöllisyyden varmentaminen, oikeuksien ja pääsyn valvonta sekä tiedon luotettavuuden arviointi. Varmenteet voivat liittyä sekä fyysisiin että digitaalisiin konteksteihin.

Digitaalinen varmenne eli digitaaliset varmenteet on sähköinen todiste, joka sitoo julkisen avaimen tiettyyn identiteettiin tai organisaatioon. Sen myöntää luotettava varmenneyhtiö, eli sertifiointiviranomainen (CA). Varmenteita käytetään pääasiassa TLS-/HTTPS-yhteyksissä, sähköisissä allekirjoituksissa sekä ohjelmistojen ja laitteiden autentikoinnissa. Varmenteen elinkaari kattaa hakemisen, todentamisen, myöntämisen, uusimisen ja mahdollisen peruutuksen.

Lisäksi varmentamista sovelletaan muissa yhteyksissä, kuten henkilöllisyyden varmistamiseen rahoitus- ja viranomaispalveluissa (KYC), sekä tuotteiden ja palveluiden konformisuus- tai laatutandardien todentamiseen. Sertifioinnit ja auditoinnit voivat osoittaa, että organisaatio tai tuote täyttää tiettyjä standardeja (esimerkiksi turvallisuus-, laatu- tai ympäristövaatimuksia).

Varmentamisprosesseissa korostuu riippumaton ja luotettava kolmas osapuoli sekä varmenteiden hallinta: varmenteiden vanhentuminen, peruutuslistat ja avainten hallinta. EU- ja kansallinen lainsäädäntö sekä standardi- ja sertifiointiorganisaatiot ohjaavat näitä käytäntöjä; digitaalisia varmenteita koskevat esimerkiksi eIDAS-käsitteet sekä kansalliset varmennepalvelut. Luotettavuus riippuu sekä prosessin laadusta että käytettävien varmentajien uskottavuudesta.