paikkansapitävyys

Paikkansapitävyys on käsite, jolla tarkoitetaan väitteen tai tapahtuman uskottavuutta suhteessa siihen paikkaan, aikaan ja kontekstiin, jossa sitä esitetään. Se kuvaa, kuinka hyvin asia vastaa paikkakohtaisten todistustietojen, paikallisten käytäntöjen sekä alueellisten olosuhteiden kanssa. Paikkansapitävyys on kontekstualisoitua: sama väite voi olla paikkansapitävä yhdessä ympäristössä ja ei-paikkansapitävä toisessa.

Käyttökonteksteja paikkansapitävyydelle ovat journalismi ja faktatarkastus, historia ja arkeologia sekä kulttuurintutkimus ja tieteellinen kommunikointi. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, millaista paikkatietoa on olemassa (esimerkiksi kartta- tai tilastotiedot, lähteet, asiantuntijalausunnot) ja miten ne tukevat väitteen paikkansapitävyyttä. Arvioinnin perusta on usein lähteiden ruodiminen, kontekstin ymmärtäminen sekä paikkasidonnaisten seikkojen yhteensopivuus muiden tunnetuiksi tulleiden faktojen kanssa.

Arviointiin vaikuttavat kriteerit ovat luotettavat lähteet, paikkaa koskevat todisteet, kontekstin yhtenevyys muun tiedon kanssa sekä mahdolliset alueelliset erityispiirteet. Paikkansapitävyys ei sinänsä määrittele totuutta, vaan kertoo, kuinka todennäköinen väite on kyseisen paikan ja ajan painotettujen faktojen valossa.

Esimerkki: väite siitä, että tietty käytäntö on yleisesti levinnyt alueella. Jos alueelta puuttuu todisteet käytännön esiintymisestä tai ne ovat ristiriidassa tunnetun tiedon kanssa, paikkansapitävyys on heikompi. Rajoitteet sisältävät tiedon puutteen, alueelliset vinoumat ja ajan kuluessa muuttuvat olosuhteet; avoin epävarmuuden ilmaiseminen parantaa tulkinnan läpinäkyvyyttä.