varmennettavuus

Varmennettavuus tarkoittaa kykyä todentaa ja varmistaa tiedon, viestin tai tapahtuman aitous sekä eheyys. Käytännössä varmennettavuus tarkoittaa, että vastaanottaja voi luotettavasti todistaa, että sisältö on peräisin oikeasta lähteestä eikä siihen ole tehty muuttoksia kuljetuksen tai tallennuksen aikana. Varmentaminen voi koskea sekä yksittäisiä dokumentteja että kokonaisia järjestelmiä, prosesseja ja ohjelmistotoimituksia.

Varmentamisessa hyödynnetään monipuolisia teknisiä keinoja. Tärkeimpiä ovat digitaaliset allekirjoitukset ja kryptografiset allekirjoitukset, hash-arvot, julkisen avaimen infrastruktuuri (PKI) sekä aikaleimat ja tamper-evident-lokit. Näiden avulla voidaan todentaa sekä aitous että eheys sekä, jos asianmukaisesti toteutetaan, myös aikajärjestys ja alkuperä. Monissa sovelluksissa varmennettavuus rakentuu yhdistämällä useita menetelmiä sekä luotettavan varmentajan(arkeen) rooliin.

Sovelluskohteita ovat esimerkiksi digitaalinen identiteetti, ohjelmistojen ja komponenttien toimitusketjut, sähköiset asiakirjat sekä viranomaisten ja yritysten palvelut. Varmentettavuus on keskeinen osa tietoturvaa ja luotettavien digitaalisten palveluiden toteuttamista. Se edellyttää selkeää avain- ja varmenteidenhallintaa, varmentajien luotettavuutta sekä mekanismeja revokointiin ja ajantasaisuuden varmistamiseen.

Haasteisiin kuuluvat avainten hallinnan turvallisuus, luotettavuuden ylläpito useiden toimijoiden verkostossa, varmenteiden vanhentuminen sekä revokointi, yksityisyys ja skaalautuvuus suurissa järjestelmissä. Lisäksi varmentamisen painopiste voi muuttua teknologian ja säädösten kehittyessä, kuten digitaalisten allekirjoitusten standardien ja EU-tason vaatimusten myötä.