valkosoluiksi

Valkosolut, eli leukosyytit, ovat immuunijärjestelmän soluja, jotka liikkuvat veressä ja kudoksissa torjuen infektioita ja tulehduksia. Suomen kielen sana valkosoluja tai valkosoluksi/ valkosoluiksi muodostuu valkosolun kanta- ja taivutusmuodoista; valkosoluiksi on translatiivinen monikon pääte, jolla viitataan tilaan muutoksessa tai olemuksen ilmentymään, esimerkiksi sanoissa “muuttua valkosoluiksi”.

Valkosolujen tehtävät vaihtelevat soluittain. Ne jaetaan yleensä granuloluyeihin (neutrofiilit, eosinofiilit, basofiilit) ja agranuloluyeihin (lymfosyytit, monosyytit). Neutrofiilit ovat yleisimpiä ja osallistuvat ensivasteeseen sekä bakteerinfektioiden torjuntaan. Lymfosyytit rakentuvat T- ja B-soluista sekä luonnollisista tappajasoluista (NK-solut), ja ne vastaavat kohde-elinten immunologista muisti- ja spesifistä puolustuksesta. Monosyytit muuntuvat kudoksissa makrofageiksi tai dendriittisiksi soluiksi, jotka esittävät anti-geeneja ja ohjaavat immuunivastetta. Eosinofiilit ovat tärkeässä roolissa parasiittivastaisessa puolustuksessa ja allergisissa reaktioissa, basofiilit vapauttavat histamiinia tulehdusreaktiossa.

Valkosolujen tuotanto tapahtuu luuytimessä, jossa kantasoluista kehittyy erilaisia valkosoluja. Elinaika vaihtelee soluittain: neutrofiilit ovat veressä lyhytaikaisesti, lymfosyytit voivat elää vuosia, ja monosyytit sekä makrofagit vaikuttavat pidempään. Verikokeissa valkosolujen kokonaismäärä (leukosyytien arvo) sekä niiden jakauma (differrential count) auttaa arvioimaan infektioita, tulehduksia ja tiettyjä sairauksia. Valkosolujen toiminta on keskeinen osa hankalienkin mikrobien vastustamista sekä kehon immuunimuistin rakentamista.