Monosyytit

Monosyytit ovat yksi veren valkosoluista (leukosyyteistä) ja osa vasta-ainetonta, eli adaptiivisen immuunijärjestelmän ulkopuolella toimivaa somaattista puolustusjärjestelmää. Ne syntyvät luuytimen hematopoieettisista kantasoluista, kehittyen monoblastien ja promonosyytteiden kautta. Verenkierrossa ne kiertävät yleensä noin 1–3 päivää ennen siirtymistä kudoksiin.

Monosyytit ovat suurimpia veren leukosyyttejä ja niillä on tummanomistä nekäinen tumma ydin sekä suuret, vaaleahkoja säikeitä muistuttavat solukeskukset. Suomenkielisissä viittauksissa niitä luonnehditaan usein CD14- ja CD16- tai CD14+:n ilmaukseen liittyvillä alaryhmillä. Tavallisimpia alaryhmiä ovat klassiset (CD14++ CD16−), välilliset (CD14++ CD16+) ja ei-klassiset (CD14+ CD16++), joiden funktionaaliset erot liittyvät inflammaatioon ja kudostekijöihin.

Toiminta: monosyytit osallistuvat sekä inaktiiviseen että aktiiviseen puolustusvasteeseen. Ne voivat fagosytoida mikrobeja ja kuolleita soluja sekä erittää sytokiineja, kuten IL-1, IL-6, TNF-α ja IL-10. Kudoksiin siirryttyään ne voivat muuntua makrofageiksi tai dendrittisiksi soluiksi, jolloin ne vastaavat antigeenien esittämisestä T-soluille sekä kudostuhojen ja paranemisen säätelystä. Lisäksi ne altistavat ja säätelevät tulehdusreaktioita sekä osallistuvat verisuonten seinämiin ja aineenvaihduntaan, mukaan lukien ateroskleroosin kehitystehtävät.

Kliinisessä laboratoriossa monosyyttejä seurataan verenkuvassa. Monosytoosi eli korkeammat monosyytit esiintyvät kroonisissa infektioissa ja tulehduksellisissa sairauksissa sekä joissain hematologisissa tiloissa; monosyytin lasku voi liittyä muuhun akuuttiin stressiin tai luuytimen vajaatoimintaan. Normalisoituminen riippuu taustalla olevasta syystä.