puolustuksesta

Puolustuksesta on termi, joka kattaa keinoja ja toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojata yksilöitä, yhteisöjä ja valtiota ulkopuolisilta uhkilta sekä turvata itsenäisyys ja turvallisuus. Sen keskeiset ulottuvuudet ovat sotilaallinen puolustus, jossa valtion voimavarat ja puolustuskyky ovat keskeisessä asemassa, sekä siviilipuolustus, joka tähtää kansalaisten ja infrastruktuurin suojaamiseen kriiseissä ja kriisien ehkäisyyn. Puolustus ilmenee sekä suunnitelmallisina varautumistoimenpiteinä että reagointina uhkatilanteisiin. Urheilussa puolustus tarkoittaa vastustajan hyökkäysten torjuntaa ja pelin kääntämistä omaksi eduksi.

Kansallisella tasolla suomalainen puolustus perustuu kokonaismaanpuolustukseen, jonka tavoitteena on torjua aggressio ja turvata yhteiskunnan toimintakyky. Siihen sisältyy sekä maanpuolustus (military) että siviilipuolustus, sekä niiden yhteistoiminta kriisinhallinnassa, elintärkeiden palveluiden turvaamisessa ja infrastruktuurin suojaamisessa. Puolustusvoimat vastaa sotilaallisesta valmiudesta, kun taas siviilipuolustus organisoi kansalaisten ja yhteiskunnan resilienssin muun muassa väestönsuojelun ja kriisivalmiuden keinoin. Kokonaismaanpuolustus korostaa yhteistyötä julkisen hallinnon, elinkeinoelämän ja kansalaisten kanssa sekä kansainvälistä yhteistyötä.

Kansainvälisessä oikeudessa itsepuolustuksella on keskeinen asema, ja sitä säätelevät yleiset periaatteet sekä kansainväliset sopimukset. Itsepuolustuspykälät sallivat voimankäytön tietyin rajoituksin, kun uhka tai hyökkäys on olemassa. Puolustuksesta käytetään myös yleisellä tasolla keskusteltaessa, ja sanaa käytetään esimerkiksi ilmauksissa kuten “keskustelu puolustuksesta” tai “itsepuolustuksesta.”