vakaisuus

Vakaisuus on suomen kielen substantiivi, joka tarkoittaa tilan tai ominaisuuden vakaana pysymisen laatua. Se kattaa sekä konkreettisen että abstraktin vakauden: esineen rakenteellinen vakaisuus, kemiallinen tai fysikaalinen stabiilisuus sekä taloudellinen, poliittinen, sosiaalinen tai yksilön henkinen vakaus.

Sanalla on juurensa adjektiivista vakaaa eli stabiilia tarkoittavan sanan lisäksi siihen liitetty -isuus-pääte, jolla muodostuu tilan tai laadun ilmaisun nominaali. Vakaisuus viittaa pitkäjänteiseen, toistettavissa olevaan luotettavuuteen ja jatkuvuuteen, ei pelkästään hetkelliseen tasaisuuteen.

Vakaisuutta käytetään sekä arkisessa puheessa että akateemisissa yhteyksissä. Sen konnotaatio javivat asiayhteydestä riippuen: se voi tarkoittaa fyysistä turvallisuutta, teknistä luotettavuutta, taloudellista tai poliittista vakautta sekä ihmisen henkistä tai emotionaalista tasaisuutta. Se voidaan rinnastaa myös sanoihin vakaus, säännöllisyys ja luotettavuus, mutta tarkka merkitys riippuu kontekstista. Vastakohtina korostuvat epävarmuus, vaihtelu ja epäyhtenäisyys.

Esimerkkejä käyttötilanteista: rakenteiden vakaisuus viittaa rakennusten tai koneiden kykyyn säilyttää muotonsa ja toimintakykynsä. markkinoiden vakaisuus tarkoittaa hintojen tai tuotannontekijöiden maltillista vaihtelua. henkinen vakaisuus kuvaa henkilön kykyä säilyttää toimintakyky erilaisissa tilanteissa. säädösten tai politiikan vakaisuus viittaa lainsäädännön tai organisaation toimintatapojen jatkuvuuteen.

Katso also: vakaus, varmuus, luotettavuus.