Tuotantoketju on usein kansainvälinen ja monimutkainen. Kuitujen tuotannosta (esimerkiksi puuvilla, polyesteri) valmistetaan lankaa tai kuitua, joka kudotaan tai neulotaan kankaaksi. Tämän jälkeen materiaalit leikataan, ommellaan ja viimeistellään. Lopuksi vaatteet toimitetaan jakelulaitoksiin ja myyntipisteisiin sekä verkon kautta kuluttajille. Alihankinta ja sopimusvalmistus ovat merkittäviä osia monien merkkien liiketoiminnassa.
Vaateteollisuus kehittyi teollistumisen myötä. Massatuotannon ja uusien ompelukoneiden käyttöönotto mahdollisti vaatteiden laajan tuotannon 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Viime vuosikymmeninä tuotanto on siirtynyt usein halvempien tuotantokustannusten maihin, kuten Kiinaan, Bangladeshiin, Intiaan, Vietnamiin ja Turkkiin, mikä on muokannut työllisyyttä ja hintatasoja.
Taloudellinen merkitys ja työvoima: Vaateteollisuus on merkittävä työllistäjä erityisesti kehittyvissä maissa ja keskeinen vientisektori monille maille. Kansainväliset kauppajärjestelyt vaikuttavat hintoihin ja toimitusketjuihin. Sääntely ja standardit, kuten tekstiilituotteen merkinnät, kemikaalivalvonta sekä kuluttajaturvallisuus, ohjaavat alaa. Ympäristövaikutukset, kuten vedenkäyttö ja kemikaalien hallinta sekä mikromuovien hallinta, ovat lisänneet kestävyytoimia.
Haasteet ja trendit: Kestävyys ja kiertotalous, reilut työolot, toimitusketjujen läpinäkyvyys sekä vastuullinen valmistus. Nopea muoti on lisännyt kulutusta ja jätettä, mihin vastataan vastuullisemmilla materiaaleilla, kierrätyksellä sekä uudelleenkäytöllä. Digitalisaatio muuttaa suunnittelua, trendien ennustamista ja tuotannonohjausta.
Suomen konteksti: Vaateteollisuus Suomessa on pienempi kuin suurimmissa tuotantomaissa, mutta ala on aktiivinen erityisesti suunnittelussa ja brändiyhteistyössä. Suomalaisten vaatebrändejä ovat esimerkiksi Marimekko, Finlayson ja Nanso. Kansainvälisesti suomalaiset toimijat hyödyntävät usein ulkomaista tuotantoa ja keskittyvät brändäykseen sekä vastuulliseen tuotantoon.