vaahtokelpoisuus

Vaahtokelpoisuus on aineen kyky muodostaa ja ylläpitää vaahtoa, kun sitä käsitellään ilmavirran tai sekoituksen avulla. Se kuvaa sekä vaahdon muodostumista (foaming ability) että vaahdon kestävyyttä (foam stability) tietyissä olosuhteissa. Vaahtokelpoisuus on tärkeä käsite monissa teollisuudenaloissa, kuten pesuaineissa, kosmetiikoissa sekä elintarvikkeissa ja juomien valmistuksessa, joissa vaahdon muodostuminen ja säilyminen vaikuttavat tuotteen toimivuuteen ja käyttökokemukseen.

Mittaaminen tapahtuu yleisesti laboratoriossa erilaisilla vaahdotesteillä. Yksi yleinen on Ross–Miles -testi, jolla mitataan vaahdon muodostumiskyky ja sen keston ajan funktiona. Tärkeimmät mittayksiköt ovat vaahdon korkeus tai tilavuus lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä vaahdon häviämisnopeus. Toisia mittareita ovat dynaaminen vaahdon muodostuminen ja emulsio- sekä vaahtojen hylkimisominaisuudet. Testien tulokset riippuvat käytetyistä olosuhteista, kuten pH:sta, lämpötilasta, ionic strengthistä ja laimennussuhteista.

Vaahtokelpoisuuteen vaikuttavat tekijät ovat muun muassa pintajännitystä alentavat ainesosat (surfactantit), proteiinit ja muut stabilointiaineet, suolat, pH ja lämpötila. Myös epäpuhtaudet, rasvat ja entsymaattiset aineet voivat muuttaa sekä vaahdon muodostumista että sen kestävyyttä. Vastakkaisesti, vaahtoa estävät aineet (defoaming- tai antifoaming-ainesosat) voivat merkittävästi heikentää vaahdon muodostumista.

Sovelluksia ovat muun muassa pesuaineet, shamponit ja muut kosmeettiset tuotteet, joissa vaahto auttaa levitystä tai vaikutusta, sekä elintarvikkeet ja juomat, joissa vaahto vaikuttaa rakenteeseen ja sensoriaalisiin ominaisuuksiin. Vaahtokelpoisuutta seurataan usein tuotteen laadunhallinnassa sekä tuotekehityksessä, jotta vaahto vastaa haluttuja ominaisuuksia turvallisesti ja tehokkaasti.