työssäolo

Työssäolo tarkoittaa Suomessa sitä ajanjaksoa, jolloin henkilö on ollut töissä tai muuten aktiivisesti työskentelee. Käsite viittaa sekä nykyisen työn kestoon että koko työuran aikana kertynyt työssäolokokemus. Työssäolo voidaan nähdä myös työelämän pituutena – ajanjaksona alusta työuran alkamisesta kohti eläkeikää – riippuen kontekstista. Se erottuu muun toimettomuuden, kuten vapaa-ajan, opiskelun tai sairauslomat, ajanjaksoista.

Mittaus ja käyttötarkoitukset: Yleisimmät mittarit ovat nykyisen työn kesto (ajallinen kesto aloituksesta) sekä koko työuran aikana kertynyt työvuosien määrä. Tiedot voivat tulla väestörekistereistä, työvoimatutkimuksista tai eläkejärjestelmän rekistereistä. Osa-aikatyö, freelance-työ ja epätyypilliset työsuhteet voidaan huomioida erikseen. Työssäolon pituus vaikuttaa eläkkeen karttumaan sekä oikeuksiin sosiaaliturvassa ja työsuhdeturvassa.

Tekijät ja politiikka: Ikä, koulutus, ammattiala, työsuhteen muoto, terveys ja taloudellinen tilanne vaikuttavat työssäolon kestoon. Väestön ikääntyessä sekä elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien parantuessa keskustellaan usein siitä, miten työuria voi pidentää kestävällä tavalla ja miten eläkejärjestelmää sekä työmarkkinoita voidaan sopeuttaa. Haasteina ovat epävarmuus, ositus- ja ryhmäkohtaiset erot sekä siihen liittyvät tilastoinnin ja seuraamisen vaikeudet, muun muassa ulkomaisen työskentelyn huomiointi.

See also: Työura; Työsuhteen pituus; Työelämä.