Työssäolon

Työssäolo on suomenkielinen käsite, joka tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on työssä tai ansaitsee tuloja palkkatyön, yrittäjyyden tai muun vastaavan palkan muodossa. Se viestii yksilön osallistumisesta työmarkkinoille ja taloudelliseen aktiivisuuteen. Käsite esiintyy sekä arkikielessä että virallisissa yhteyksissä, kuten tilastoissa ja poliittisessa keskustelussa, jossa pyritään mittaamaan ja edistämään työelämään osallistuvien määrää.

Sana muodostuu sanoista työ ja olo, ja sen genetiivimuoto "työssäolon" sijoitetaan usein lauseisiin kuten työssäolon edistäminen. Etymologisesti se viittaa pysyvään tai jatkuvaan työmarkkinoilla olemiseen, mutta käytännössä termi kattaa sekä kokoaikaisen että osa-aikaisen työn sekä muunlaisen ansiotulon saamisen.

Tilastollisesti työssäolo liittyy työllisyysasteeseen, joka kertoo työllisten osuuden työikäisestä väestöstä. Työssäolon kehittämisellä tarkoitetaan politiikkatoimia, joiden tavoitteena on lisätä työnteon mahdollisuuksia, helpottaa siirtymää työttömyydestä töihin ja tukea pitkäjänteistä työssäoloa. Tällaisia toimia ovat aktivointi, koulutus sekä työnhakua ja työssä pysymistä tukevat palvelut.

Suhteessa muihin käsitteisiin työssäolo on työttömyyden vastakohta. Työllisyystavoitteet ja sosiaaliturvan järjestelmät voivat muodostaa kannustin- ja tukitoimia työssä pysymiselle sekä työnteon aloittamiselle. Keskustelussa pohditaan sekä työtä koskevien rakenteiden oikeudenmukaisuutta että keinoja parantaa työmarkkinoiden toimivuutta.

Näkökohtia ja kritiikki: keskusteluissa arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia eri väestöryhmiin ja sitä, miten työssäolon mittaukset heijastavat todellista osallistumista työelämään.