työkyvyttömyyteen

Työkyvyttömyyteen viitataan tilaan, jossa henkilön työkyky on merkittävästi heikentynyt sairauksien, vamman tai muun esteen vuoksi. Työkyvyttömyys voi olla tilapäinen tai pysyvä ja se voi koskea kaikkia työtehtäviä tai vain joitakin niistä.

Työkyvyn heikkenemisen taustalla ovat usein krooniset sairaudet, mielenterveysongelmat, tuki- ja liikuntaelinten vaivat sekä neurologiset tai muut diagnoosit. Tilanteen kehittyminen riippuu hoidosta, elintavoista ja sosiaalisista tekijöistä; osa tapauksista paranee ajan myötä, toiset jäävät pitkäaikaisiksi.

Työkyvyn arviointi perustuu lääketieteelliseen arvioon ja palvelujärjestelmän tarpeisiin tehtäviin päätöksiin. Suomessa Kansaneläkelaitos (Kela) vastaa sairauspäivärahoihin, kuntoutukseen ja muuhun sosiaaliturvaan liittyvistä ratkaisuista, ja työterveys sekä erikoissairaanhoito osallistuvat toimintakyvyn arviointiin ja määräaikaisiin kuntoutussuunnitelmiin.

Henkilöille, joilla on heikentynyt työkyky, voidaan myöntää sairauspäivärahaa, osittaisen tai täydellisen työkyvyttömyyden perusteella aikaan perustuvia etuuksia sekä mahdollisesti työkyvyn palauttamiseen tähtäviä kuntoutuksia. Työelämän tukitoimet, kuten työhön paluun suunnittelu, työpaikan sopeuttaminen ja ammatillinen uudelleen suuntaaminen, ovat keskeisiä.

Työkyvyttömyyteen liittyvä politiikka tähtää työmarkkinoille osallistumisen turvaamiseen, toimeentulon varmistamiseen ja kuntoutuksen edistämiseen sekä tasa-arvoisten mahdollisuuksien huomioimiseen. Kansallisessa tilastoinnissa seurataan työkyvyttömyyden yleisyyttä ja kuntoutusten vaikutuksia.