työkyvyttömyyslainsäädäntö

Työkyvyttömyyslainsäädäntö viittaa niihin lakeihin ja säädöksiin, jotka käsittelevät tilannetta, jossa työntekijä ei kykene suorittamaan työtehtäviään sairauden tai vamman vuoksi. Tämän lainsäädännön tavoitteena on turvata työntekijän toimeentulo ja edistää hänen työkykynsä palautumista.

Suomessa työkyvyttömyyteen liittyvä lainsäädäntö muodostuu useista eri laeista. Keskeisimpiä ovat työtapaturma- ja ammattitautilaki, sairausvakuutuslaki ja työsopimuslaki. Työtapaturma- ja ammattitautilaki säätelee tapaturmien ja ammattitautien aiheuttamien vammojen ja sairauksien seurauksena syntyvää korvausjärjestelmää. Sairausvakuutuslaki puolestaan turvaa toimeentulon sairauden aikana, sisältäen muun muassa sairauspäivärahan. Työsopimuslaki määrittelee työnantajan velvollisuudet ja työntekijän oikeudet työkyvyttömyystilanteissa, kuten oikeuden palkkaan sairausajan kuluessa ja suojaa irtisanomiselta tietyin edellytyksin.

Lainsäädäntö huomioi myös työkyvyttömyyden pitkittyessä. Tällöin arvioidaan mahdollisuutta työkyvyn palauttamiseen kuntoutuksella tai työn järjestelyillä. Jos työkyky ei palaudu, voi kyseeseen tulla työkyvyttömyyseläke, jonka myöntämisen perusteista säädetään eläkelainsäädännössä. Työkyvyttömyyslainsäädännön tarkoituksena on luoda kattava turvaverkko, joka tukee työntekijää työkykynsä menetyksen kohdatessa.