tsirroosini

Tsirroosini on maksakirroosin lopullinen tila, jossa maksakudos arpeutuu ja maksan toiminta heikkenee pitkän aikavälin vaurion seurauksena. Taustalla ovat yleisimpiä syitä alkoholin pitkäaikainen käyttö, krooniset hepatiittivirusinfektiot sekä rasvamaksa (NAFLD/NASH). Myös autoimmuunisairaudet, perinnölliset sairaudet kuten hemochromatosis sekä sappitiehyiden sairaudet voivat lisätä riskiä. Maksakirroosi johtaa maksafunktion häiriöihin ja arpeutuneen maksakudoksen muutoksiin, jotka vaikuttavat verenvirtaukseen maksassa.

Oireet voivat kehittyä vähitellen. Aikaisessa vaiheessa niitä voi olla vähän tai ei ollenkaan. Kun sairaus etenee, esiintyy usein väsymystä, laihtumista, ruokahaluttomuutta sekä askites eli nesteen kertymistä vatsaan. Keltaisuus (ikterus) ja kutina voivat ilmetä. Pitkälle edennyt portaalinen hypertension voi aiheuttaa esofageaalisen verenvuodon ja maksakooman, eli maksahumoran, riskin.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, verikokeisiin ja kuvantamistutkimuksiin, kuten ultraääniin sekä maksafibroosin arviointiin (esim. elastografia). Biopsia voi olla tarpeen epäiltäessä muita syitä. Hoito kohdistuu taustalla olevan vaurion hoitoon, alkoholin välttämiseen sekä mahdollisten komplikaatioiden ehkäisyyn ja hoitoon. Askites-hoitoon käytetään diureetteja ja natriumin rajoittamista; portaalisen hypertension hoitoon voidaan käyttää beetasalpaajia ja tarvittaessa endoskooppisia toimenpiteitä. Maksakooman hoidossa käytetään esimerkiksi laktoosia ja joskus rifaksimiinia.

Ennuste riippuu dekompensaation asteesta ja arvioidaan Child-Pugh- sekä MELD-luokituksilla. Dekompensaatiossa elinajanodote lyhenee, ja maksansiirto voi parantaa näkymiä. Ennaltaehkäisy keskittyy riskitekijöiden vähentämiseen sekä rokotuksiin hepatiittia vastaan ja terveellisiin elämäntapoihin.