MELDluokituksilla

MELDluokituksilla viittaa MELD-pohjaisten luokitusten käyttöön maksan sairauksien vakavuuden arvioinnissa ja siirtopyyntöjen priorisoinnissa. Näitä luokituksia käytetään sekä kliinisessä hoitotyössä että tutkimuksessa, jotta potilaille voidaan antaa asianmukainen hoidon aikataulu ja siirtopalvelujen resurssit oikeassa suhteessa.

MELD-laskenta perustuu kolmen laboratoriotuloksen eli bilirubiinipitoisuuden, protrombiini-indeksin (INR) ja kreatiniinipitoisuuden arvoihin. Näiden arvojen logaritmit ja niihin kytketyt kertoimet muodostavat yksittäisen MELD-scoren, joka yleensä sijoittuu arvojen 6–40 välille. Mikäli käytössä on MELD-Na-versio, natriumtason huomioiminen parantaa ennustavuutta. MELD-scoren suurempi arvo viittaa suurempaan kuolleisuusriskiin ilman siirtoa.

Käyttö ja luokitukset vaihtelevat ohjelmittain, mutta yleisesti MELD-pohjaiset luokitukset jaotellaan korkeaan tai matalaan priorisointiin sekä erillisiin kriteereihin, jotka vaikuttavat siirtojonojen priorisointiin. MELD-Na on yleisesti yleistynyt, ja se on osa pyrkimystä parantaa ennustavuutta erityisesti hyponatreemisten potilaiden osalta. Pediatrisessa hoidossa käytetään erilaista arviointia (esimerkiksi PELD), koska lasten riskiprofiilit poikkeavat aikuisista.

Rajoitteet: MELD ei aina täysin kuvaa kaikkia maksasairauksien riskiparadokseja, kuten tiettyjä pre- ja postkirurgiaalisia komplikaatioita tai potilaita, joilla on arvaamattomia klinisiä oireita. Lisäksi luokitusten rajat voivat vaihdella maittain ja ajan myötä, mikä heijastaa tilastollisten menetelmien ja hoitokäytäntöjen kehitystä.

MELD-luokituksilla on vakiinnuttanut asemansa maksansiirtojen potilasseurannan peruspilarina ja ne ovat keskeinen väline sekä kliinisessä hoitosuunnittelussa että tutkimuksessa.